Näin Ruotsin karhut välttivät vaarallisen geneettisen pullonkaulan

Ruotsissa asuu nykyään noin 3 000 karhua. Pienimmillään karhukanta koostui kuitenkin vain noin 130 yksilöstä, joten pelkona oli, että Ruotsin karhupopulaatio kärsisi sisäsiittoisuudesta.

Nyt Ruotsin Paleogenetiikan keskuksen tutkijat Tukholman yliopiston ja Ruotsin luonnonhistoriallisen museon yhteistyöhankkeessa ovat kartoittaneet ja verranneet sekä historiallisten että nykyisten karhujen koko genomia.

Tutkimus osoittaa, ettei karhujen geneettinen vaihtelu ja sisäsiitoksen aste ole muuttunut siitä huolimatta, että ne kokivat vaarallisen geneettisen pullonkaulan.

Tulos yllätti tutkijat. Tutkijoiden mukaan yllättävää tulosta voidaan selittää geenivaihdolla. Tulokset viittaavat siihen, että kun Pohjois-Skandinaviasta kotoisin olevat uroskarhuja pääsi vaeltamaan Etelä-Ruotsiin. Pariutuminen eteläisten populaatioiden naaraiden kanssa lisäsi geenivaihtoa aiemmin geneettisesti erilaisten populaatioiden välillä.

Nykyisinkin Ruotsin karhupopulaatio koostuu kahdesta suhteellisen erillisestä populaatiosta. Pohjoinen osa kuuluu itäeurooppalaiseen geneettiseen linjaan, eteläinen länsieurooppalaiseen. Niiden välinen raja kulkee suunnilleen Jämtlannin kohdalla.

”Tutkimuksemme viittaa siihen, että lähes sukupuuttoon kuolleiden populaatioiden ei tarvitse menettää niin paljon geneettistä vaihtelua kuin uskottiin, jos geenivirta geneettisesti erillisten alapopulaatioiden yksilöiden välillä on mahdollista”, sanoo Amanda Lindahl, CPG:n tohtoriopiskelija ja tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja.

Tuloksia voidaan käyttää nykyisen karhupopulaation seurannassa karhujen lukumäärän ja yksilöiden välisen sukulaisuuden kartoittamisessa.

Tutkijat pelkäävät, että geneettisesti monimuotoisten yksilöiden virta puuttuu Ruotsin susipopulaatiosta ja tekee siitä alttiin sisäsiittoisuudelle.

Tutkimuksesta kertoi Tukholman yliopisto ja Forskning.se-sivusto.