Metsiä vapaaehtoisesti suojellessaan saattaa tulla samalla kieltäneeksi kaiken metsästyksen

Luonnonperintösäätiöllä on 357 suojelualuetta, jotka kattavat noin 6 500 hehtaaria. Säätiön suojelualueille haetaan luonnonsuojelulain mukainen rauhoituspäätös.

Suojelualueilla on sallittu marjojen ja ruokasienten poimiminen, mutta pääsääntöisesti kiellettyä on kasvien tai kasvinosien ottaminen, eläinten häirintä ja esimerkiksi leiriytyminen.

”Suurimmalla osalla säätiön suojelualueista metsästys on kielletty, esimerkiksi siitä näkökulmasta että saadaan metsäkanalinnuille ympärivuotisia suojapaikkoja”, Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Harri Hölttä vahvistaa.

”Poikkeuksia on tehty vieraslajien tai esimerkiksi hirven ja hirvenajon suhteen, jos kiinteistö vaikeuttaisi olennaisesti metsästystä. Lisäksi Lapissa, missä metsästyksellä on suurempi merkitys, on tehty poikkeuksia, jotta kaupat on saatu tehtyä eikä siitä ole muodostunut kaupanteon estettä. Eli pääsääntöisesti tavoitellaan metsästyksestä vapaita alueita, mutta monissa tapauksissa voidaan neuvotella poikkeuksista”, Hölttä toteaa.

Suojelualueiden lisääntyminen voi vaikeuttaa myös hirvenmetsästystä, sillä hirveä koskeva pyyntilupa voidaan myöntää vain yhtenäiselle, yli tuhannen hehtaarin maa-alueelle, joka sopii hirven metsästykseen ja jossa hakijalla on oikeus hirven metsästykseen.

Metso-kohteena oleva virtaava puro. Kuva: Timo Hokka

Myös Metso-suojeluohjelman avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsiensä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi suojella metsäänsä joko määräaikaisesti tai pysyvästi.

Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Esa Pynnönen kertoo, että jos kohteen myy suojeluun, niin uusi omistaja eli valtio päättää metsästyksestä ensin ely-keskuksessa ja myöhemmin Metsähallituksessa.

”Jos kohteesta perustetaan yksityinen luonnonsuojelualue, metsästyksestä sovitaan rauhoitusmääräyksissä. Asia on lähtökohtaisesti maanomistajan päätettävissä”, Pynnönen toteaa.

Metson verkkosivuilla ei erikseen mainita mitään metsästyksestä. Jarmo Laitinen Metsäkeskuksesta toteaa, että asiasta on hyvä sopia aina kirjallisesti.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa Metsossa suojeltiin viime vuonna kaikkiaan noin 3 200 hehtaaria metsäisiä elinympäristöjä.

Suomalaiset metsänomistajat suojelivat viime vuonna pysyvästi noin 2 900 hehtaaria metsää ja tekivät kymmenvuotisia ympäristötukisopimuksia 260 hehtaarille.

Lisäksi noin 20 hehtaaria metsiä rauhoitettiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Metso-ohjelmalle valmistellaan parhaillaan jatkokautta.

Yksityiset metsät suojellaan luonnonsuojelulain kautta.

Luonnonsuojelulaki jakaa suojelualueet kolmeen päätyyppiin: kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Näillä kohteilla metsästys on myös usein kiellettyä.

Metsähallituksen mukaan pohjoisen Suomen kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti sallittu paikallisille, mutta metsästyslupia puistoihin ei myydä.

Eteläisen Suomen kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti kielletty. Tämän takia esimerkiksi Lammin Evon retkeilyalueen muuttaminen tiedekansallispuistoksi kohtasi suurta vastustusta.

Tapauskohtaisesti kansallispuistoissa voidaan sallia hirvenajo ja pienpetojen pyynti.

Luonnonpuistoissa metsästys on yleensä kielletty koko maassa. Soidensuojelualueilla metsästys puolestaan on usein sallittua, kun taas vanhojen metsien ja lehtojen suojelualueilla on tiukemmat rajoitukset.

Sen sijaan valtion luonnonsuojelualueilla voi olla mahdollisesta metsästää. Metsästysjärjestelyt ratkaistaan suojelualueen perustamisen yhteydessä. Metsästysmahdollisuuksia on usein kuitenkin rajattu.

Metsästäjäliitto on aiemmin linjannut, että metsästyksen tulisi olla yksi suojelualueiden käyttömuoto sekä olennainen osa suojelualueiden hoitoa.

Vieraspetokantojen säätely linnustonsuojelualueilla on hyvä esimerkki siitä, miten metsästäjien apua tarvitaan myös suojelualueilla.