Mitä tapahtuu, kun puun ostajia on vähemmän – Junnikkalan myynti nosti ajatuksen tukin hinnanlaskusta

Stora Enso ja Junnikkala onnistuivat yllättämään monet viime viikon maanantaina, kun ne kertoivat sopineensa yrityskaupasta. Junnikkala oy:n omistajat myyvät yrityksen koko osakekannan Stora Ensolle.

Sahateollisuutta ammatikseen seuraavat yllättyivät, koska Stora Enson kaltaista isoa kuluttajakartonkeihin keskittynyttä suurkonsernia ei mielletä sahuriksi.

Sahaliiketoiminta ei juuri näy Stora Enson johdon esityksissä, teksteissä ja kommenteissa. Enemminkin tulee mielikuva, että sahaus on sille pakollinen paha, jota ei suinkaan olla ostamassa lisää.

Stora Enso yllätti myös yritystä seuraavat sijoitusammattilaiset. Yhtiö on viime aikoina kertonut keskittyvänsä velkojen maksuun ja kannattavuuden parantamiseen, eikä yritysostoihin. Se on esimerkiksi ilmoittanut myyvänsä ison palan metsää Ruotsista kuitatakseen velkojaan.

Junnikkalan omistajat onnistuivat niin ikään yllätyksessä. Yhtiön upouusi 90 miljoonaa maksanut sahalaitos Oulun kupeessa käynnistyi viime vuoden lopulla. Kuka myy vasta viritysvaiheessa olevan koneen ennen kuin näkee sen mahdollisuudet?

Stora Enson mukaan yrityskaupan tavoitteena on vahvistaa ja turvata kustannustehokas puunhankinta Oulun pakkauskartonkitehtaalle. Junnikkalan uusin saha sijaitsee alle kymmenen kilometrin päässä pakkauskartonkitehtaalta.

Uusi saha ja uudistettu tehdas muodostavat integraatin, jollaisia isot metsäyhtiöt tavoittelevat tehokasta toimintaa varten. Pakkauskartonkitehtaan uuden, noin miljardin maksavan koneen on määrä tulla valmiiksi ensi vuonna.

Junnikkalan uusi saha Oulussa on käynyt vajaan vuoden. Kuva viime vuoden lopulta, jolloin sahalinjalla kulki ensimmäisiä tukkeja. Kuva: Eeva Riihelä

Pyhä-Kalan metsähoitoyhdistyksen johtaja Maunu Kilpivaara arvioi, että kauppa mitä todennäköisemmin laskee tukin hintaa Junnikkalan perinteisellä hankinta-alueella. Kilpivaara perustaa näkemyksensä perinteiseen kysynnän ja tarjonnan väliseen lainalaisuuteen.

”Puumäärissä kysyntää todennäköisesti on yhtä paljon kuin ennenkin, koska Stora Enson pitää hankkia puut Ouluun. Samaa määrää on kuitenkin hankkimassa vähemmän ostajia, ja näin hintakilpailua on vähemmän.”

Kilpivaaran mukaan euromääräisiä muutoksia on mahdoton arvioida.

Pyhä-Kalan alueella merkittäviä tukin ostajia ovat olleet myös Haapajärven HaSa oy ja Keitele Group. Stora Enso on tehnyt enemmän kuitukauppaa.

Kilpivaara sanoo, että metsänomistajien keskuudessa Junnikkalan maine koki inflaation heti kauppauutisen jälkeen. Suhtautuminen Stora Ensoon on säilynyt neutraalina.

Oulu-Kiimingin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Timo Mikkola on samoilla linjoilla kuin Kilpivaara: yhden ostajan poistuminen vähentää kilpailua ja sitä kautta laskee hintoja.

Lisäksi Mikkola sanoo, että Junnikkalalla on ollut hyvä maine tukin katkonnassa. Se on ollut myyjien mieleen.

Mikkolan mukaan Stora Enso oli kuitenkin parempi ostaja kuin kasvoton ulkomainen yhtiö.

”En näe Stora Ensoa huonona vaihtoehtona, koska yhtiö on pitkään ostanut puuta Oulun alueelta. Ei meidän kannata lypsävää lehmää tappaa”, Mikkola sanoo.

Junnikkalan oston jälkeen Stora Ensolla on neljä (mänty)sahaa Pohjois-Suomessa, kun mukaan lasketaan sen aiemmin omistama Veitsiluodon saha Kemissä. Näistä neljästä Oulun uusi saha ja sen kapasiteetti on ihan toista luokkaa kuin muiden kolmen.

Pohjoisen sahojen lisäksi yhtiö tekee sahatavaraa Honkalahden, Uimaharjun ja Varkauden sahoilla.

Junnikkalan toimitusjohtaja Kalle Junnikkala iloitsi MT:n jutussa viime viikolla, että kaikki yhtiöön kuuluvat kolme sahaa ovat tärkeitä ja niitä kehitetään jatkossakin. Ulkopuolisilla ei ole yhtä kovaa luottoa pienempien Kalajoen ja Oulaisten sahojen jatkoon pitkällä tähtäimellä. Myös satavuotiaan Veitsiluodon sahan tulevaisuus on kysymysmerkki nyt syntyneessä uudessa tilanteessa.

Maunu Kilpivaara tulkitsee niin, että Stora Enso muuttaisi strategiaansa, jos se ryhtyisi kehittämään pieniä irrallisia sahoja. Isot metsäjätit ovat jo vuosikymmeniä vannoneet integraattien nimeen.

Stora Ensolla on ollut ilmeisen kova halu ostaa Junnikkala. Niin voi päätellä kauppasummasta. Kaupan yritysarvo eli velaton arvo on enintään 137 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa edellyttää erikseen määriteltyjen tuotantotavoitteiden saavuttamista.

Yrityskaupan odotetaan synnyttävän noin 15 miljoonan euron vuosittaiset synergiaedut, kun Junnikkalan Oulun uusi saha saavuttaa täyden kapasiteettinsa.

Inderesin pääanalyytikko Antti Viljakainen toteaa katsauksessaan, että ”yrityskaupan arvonluonti on pitkälti riippuvainen synergioiden saavuttamisesta, sillä pelkillä Junnikkalan tulosnäkymillä kauppahinta olisi todennäköisesti korkeahko”.

Eräiden toisten markkina-arvioiden mukaan osa kauppahinnasta on lisättävä osaksi Oulun tehtaan investointikustannusta, koska sitä ei voi perustella sahatavaratuotannon pitkän aikavälin kannattavuudella.