Kunnon kalsareissa savottaan

Metsätyö talvella on vaikea rasti ensikertalaiselle. Yllättävä hankaluus syntyy kehon lämmön hallinnasta. Voi olla vaikea uskoa, kuinka kuuma liikaa pukeutuneelle saattaa tulla etenkin hakkuutyössä.

Ja kuinka nopeasti kylmyys sen jälkeen iskee tankkaustauolla.

Puhumattakaan siitä, jos hikisen hakkuun jälkeen ryhtyy ajamaan puita mönkkärillä.

Tällä työmaalla raskas kaatotunkki ja jyrkkä rinnemaa vetivät hien nopeasti pintaan. Liian paksu vaatekerros tekee työn tukalaksi. Kuva: Risto Jussila

Hakkuutyössä riittää yleensä alusasu ilman väliasua. Stihlin venyvä ja tiivis kompressioasu Jorma Halosen yllä. Kuva: Risto Jussila

Mutta kyllä metsässä pärjää talvellakin, kun tietää niksit. Eniten kehon lämmön hallintaan vaikuttaa se, mitä metsurin asun alta löytyy.

Lisäksi lämmön vaihtelun ääripäitä hillitään muilla pukeutumista tukevilla pikkunikseillä. Erityisen tärkeitä ne ovat metsänomistajalle, joka tekee metsätöitä vain satunnaisesti.

Hakkuutyö on niin raskasta, että töitä tehdessä yksi vaatekerros metsurin turva-asun alla riittää lähes aina pitämään kehon lämpimänä.

Tällä pyritään siihen, että sahatessa ja kasatessa pysyy mukavasti lämpimänä, eikä hikoilu ole liiallista.

Liika hikoilu tekee olon tukalan kuumaksi. Se kuluttaa voimia, tuo janon ja johtaa hiestä märkiin vaatteisiin, joissa kylmettyy tauolla hetkessä.

Kokemus opettaa tietoisuutta siitä, että oma keho on metsässä aina mukana kulkeva lämmityslaite. Mottien myötä hankintahakkaajalle tallentuu selkäytimeen se työtahti, jota ylläpitämällä kehon lämpö pysyy sopivana.

Liikaa ei saa rehkiä, eikä toisaalta seisoskella.

Karsinta on pöllien kasausta kevyempää työtä. Metsätöihin tottuneella hikoilu on karsiessa paljon vähäisempää kuin kasatessa. Kuva: Risto Jussila

Tuubihuivi on monikäyttöinen. Se sopii kaulaan lämmikkeeksi ja myös päähineeksi kypärän alle. Kuva: Risto Jussila

Sopiva tahti riippuu myös kunnosta. Raskainta on pöllien kasaus. Puita on paras siirrellä ja nostella pikku hiljaa. Pitkä kasausjakso voi hengästyttää ja pakottaa pitämään pitemmän tauon, jolloin keho kylmettyy.

Hetkellisiä, isompaa väsymystä ehkäiseviä pieniä taukoja on tarpeen vaatiessa kyllä syytä pitää. Mutta perusideana on kiiruhtaa hitaasti eteenpäin ihan koko tankillisen ajan. Vasta tankkaus- ja ruokatauko katkaisee jatkuvan työn.

Hikoilu ja talvisään kesto töitä tehdessä ovat myös yksilöllisiä asioita. Viime kädessä juuri itselle sopiva pukeutuminen selviää vain kokeillen.

Pakkasella tauolla tulee aina vilu. Ei siitä mihinkään pääse. Se pakottaa nopeaan tankkaukseen ja eväiden haukkaamiseen.

Torjuntavoiton kylmältä saa taukotakilla ja paksulla pipolla. Ilahduttavasti nykymuoti suosii hankintasavottaa. Huudossa ovat viime vuosina olleet pitkät lämpöeristetyt talvitakit. Tarjolla on myös kohtuuhintaisia pitkiä pomppia, jollainen on mahtavaa vetää niskaan tankkaustauolla.

Mitä väljempi taukotakki, sitä helpompi se on vetäistä ylle. Ilmakerros metsurinasun ja taukotakin alla vain parantaa lämpimyyttä.

Hyvä taukotakki on melko pitkä ja myös väljä, jotta se on helppo pukea ylle. Huppu parantaa lämpimyyttä. Kuva: Risto Jussila

Kylmettyminen tauolla kangistaa ja voi lisätä alttiutta lihasten venähdyksille. Työtä on mukavampi jatkaa, kun tauolta palaa keho lämpimänä. Kuva: Risto Jussila

Taukotakin avulla kahvikupposen voi hörppiä rauhallisemmin. Jos teräketju on lipsahtanut kiveen, takki yllä viilaus ehkä onnistuu tärisemättä. Mikäli kunto on vain kohtalainen tai ikää on reilummin, taukotakki on erityisen tervetullut mukavuuden lisääjä talvisella metsätyömaalla.

Tauon päätteeksi taukotakki ripustetaan oksaan roikkumaan tai nakataan repun päälle.

Nuotio on niin hidas viritellä ja työläs ylläpitää, että harva viitsii puuhastella sen kanssa. Normaali tapa on hakata ilman ylimääräisiä taukoja sen mitä jaksaa, ja lähteä sitten kotiin. Taukotakki on mukava myös metsästä poistuessa ja kylmässä autossa.

Harva käyttää enää puuvillaisia alusasuja metsätöissä. Ne imevät hien itseensä. Asu muuttuu painavaksi ja tuntuu iholla märältä. Tauolla iskee ikävän äkkiä vilu.

Tekniset alusasut ovat syrjäyttäneet työasuissa puuvillan. Ne ovat pääosin polyesteriä, -propyleeniä, -amidia tai niiden sekoitusta.

Husqvarnan teknisessä alusasussa on miellyttävän pehmeä sisäpinta. Paidan selkää lämmittävä takalieve on etupuolta pitempi. Kuva: Risto Jussila

Nämä tekokuituiset kankaat siirtävät hikeä ulospäin. Iho pysyy kuivempana ja olo mukavampana.

Tekninen alusasu metsurin turva-asun alla riittää hakkuutyössä muutamien asteiden pakkasille saakka. Osa pärjää kylmemmässäkin.

Kylmyys tuntuu myös kaulassa ja päässä. Jorma Halosella on kaulassa tuubihuivi ja päähän hän pukee talvella alusmyssyn. Kuva: Risto Jussila

Kompressioasuissa on venyvää elastaania tai vastaavaa. Jos ei ole ennen avannut tällaista asua myyntipakkauksesta, ensi silmäys on tyrmäävä. Olenko vahingossa ostanut lasten asun!

Mutta ulkonäkö pettää. Pieneltä kittanalta näyttävä kompressioasu venyy ja venyy, eikä purista yllä. Sen pitääkin istua tiiviisti kuin kuori grillimakkarassa.

Kompressioasun ja ihon väliin ei ole tarkoitus jäädä ilmaa, jotta hiki siirtyy tehokkaasti ja iho tuntuu kuivalta. Tiivis kompressioasu on tyköistuva myös kainaloista, vaikka nostaa käsiä.

Stihlin kompressioasun voi ulottaa tarvittaessa kämmeneen asti peukalonreiän avulla. Näin voi tehdä vaikkapa tauolla, kun syö kädet paljaina.  Kuva: Risto Jussila

Pesso Proactive -aluskerrasto on erityisen venyvää materiaalia. Se ei ole selkeästi kompressioasu, mutta lähellä sitä. Kuva: Risto Jussila

Kompressioasut eivät ole mikään yhtenäinen kokonaisuus. Jotkut ovat tiukempia, toiset ehkä vain osittain tiiviisti tyköistuvia.

Erityisesti tiiviin kompressioasun osalta pätee, että mitä sitkeämmin jaksaa tehdä metsässä töitä, sitä paremmin pysyy lämpimänä ja myös iholta melko kuivana.

Kompressioasun toinen käyttötapa on pitää sitä aluskerroksena ennen väli- ja päällyskerrosta. Hakkuutyössä tämä on hyväkuntoiselle helposti liikaa, mutta voi sopia hyvin rauhalliseen työtahtiin.

Ellei työssä hikoa, kompressioasusta ei juuri ole hyötyä. Asu voi tuntua jopa kylmältä, koska ihon ja kankaan välissä ei ole eristävää ilmaa.

Verkkoasu alusasuna on hämmästyttävä innovaatio, kun sellaisen pukee ensi kerran ylle. Pitkään niitä valmisti vain Finnsvala oy, mutta enää se ei ole ainut valmistaja.

Aluspaita ja -housut ovat verkkoasussa melko isosilmäistä verkkokudosta. Silmukoihin jää ilmaa, joka mukautuu kehon lämpötilaan. Kuumalla verkkoasu hieman viilentää, kylmällä lämmittää.

Verkon ilmavuuden ansiosta iho ei tunnu hikoillessa märältä.

Svalan Airbase Deluxe -aluspaidan hihassa on resori ja kyynärpäässä pätkä sileää kangasta. Kuva: Risto Jussila

Metsätöissä verkkoasua voi käyttää lähes ympäri vuoden. Se riittää ainoaksi alusasuksi myös pienellä pakkasella.

Toinen suosittu tapa on käyttää verkkoasua alusasuna väli- ja ulkokerroksen alla. Hakkuutyössä tämä yhdistelmä on hyväkuntoiselle helposti jo liikaa.

Työntekoon tarkoitetussa merinovillaisessa alusasussa on usein hikeä siirtävä, tekokuituinen neulos sisäkerroksena. Lisäksi myös kankaan ulkokerros voi sisältää merinovillan lisäksi jotain tekokuitua.

Osittain merinovillainen, ohuehko alusasu riittää hakkuutyössä yleensä noin 10 asteen pakkasille asti.

Paksun, pääosin tai kokonaan merinovillaisen alusasun kanssa pärjää hakkuutöissä hyvinkin 15 asteen kylmyydessä.

Pesson Merino80 -alusasu on 80-prosenttisesti merinovillaa. Ihoa vasten oleva neulos on tekokuitua, merinovilla on ulkokerroksessa. Kuva: Risto Jussila

Harva metsänomistaja lähtee metsään yli 15 asteen pakkasella. Kymmenkunta astetta ei vielä ole kovin paljon. Joillekin se voi olla ihannelämpötila ja parantaa jaksamista.

Merinovillaisen asun etuna on, ettei se ole villan tapaan kylmä hiestä kostuneena.

Väliasuina merinovillaiset ovat suosittuja. Mönkkärillä talvella ajaessa kolme vaatekerrosta on tarpeen, lisäksi ehkä vielä taukotakki niiden lisäksi.

Raivaus ei kuormita koko lihaksistoa kuten hakkuu. Voimankäyttöä on vähemmän. Siksi etenkin helppoja kohteita raivatessa tarvitaan pakkasilla yleensä hivenen lämpimämpi alusasu kuin hakkuuhommissa.

Etelä-Suomessa alkutalvi on joinakin vuosina pitkään lumeton. Väliasua ei pienellä pakkasella raivatessa yleensä tarvita, kunhan alusasu on riittävän lämmin.  Kuva: Risto Jussila

Lumista taimikkoa raivatessa lunta putoilee päälle koko ajan. Silloin on pakko pitää vedenpitävää päällysasua.

Sen alla kastuu hiestä. Se on silti parempi vaihtoehto kuin kastua lumesta, joka kylmettää jo työtä tehdessä, tauoista puhumattakaan.

Vedenpitävän päällysasun alla alusasu ei pysy kuivana. Kun olo on erityisen märkä, verkkoasu ihoa vasten voi vähentää märän olon tunnetta.

Tässä jutussa esiteltävien alusasujen kokeilun tekivät metsäpalveluyrittäjä Jorma Halonen ammattikäyttäjän näkökulmasta ja Risto Jussila metsänomistajan näkökulmasta.

Husqvarna alusasu. Kuva: Risto Jussila

Pesso Proactive -aluskerrasto Kuva: Risto Jussila

Pesso Merino 80 aluskerrasto Kuva: Risto Jussila

Stihl Advance aluspaita ja -housut. Kuva: Risto Jussila

Svala Airbase Deluxe Kuva: Risto Jussila