Valitse käsineet työn ja sään mukaan – katso arviot 20 erilaisesta käsineparista

Metsätöissä puiden kasaaminen käsin kuluttaa käsi­neitä eniten. Varsinkin karsittuihin kuusi­pölleihin jää kuivista oksista tynkiä, jotka syövät nahkaa ja muitakin materiaaleja.

Pöllien heittely lisää kaikkien käsineiden kulumista. Jos terävä oksantynkä takertuu heitossa käsineeseen, repäisyn tuloksena voi olla palkeenkieli, jollei heittäjä ehdi juosta pöllin perässä ilmalennon ajan.

Nahkakäsineiden kuluminen nopeutuu märkänä, jolloin nahan pinta hieman pehmenee.

Metsurilegenda Jaakko Pessinen kulutti käsin kuusipöllejä kasatessaan hyvät nahkakäsineet puhki kolmessa viikossa.

Jos metsänomistaja käyttää kasauksessa apuna nostokoukkua tai pinotavarasaksia, nahkakäsineet kestävät kuukausia, satunnaisessa käytössä paljon pitempäänkin.

Teräketjun vaihtaminen ja ketjun viilaus kannattaa tehdä käsineet käsissä. Ohuilla, joustavilla käsineillä mutterin pyöritys sujuu ongelmitta. Patron Viilto. Kuva: Risto Jussila

Samoin kuin metsätyöasuissa myös käsineissä materiaalien kehitys on loikkinut kohti parempaa istuvuutta.

Nahkakäsineissä se tarkoittaa elastaanin tai muun joustavan materiaalin käyttöä käsineen selkämyksessä ja myös sormien selkämyksissä, sivuilla tai haaroissa.

Tykkänään tekokuiduista valmistettu käsine voi olla kaikkialta joustava. Selkämys on silloin tavallisesti elastaanitekstiiliä ja kämmenpuoli esimerkiksi polyesteri- tai polyuretaanitekstiiliä.

Joustavat käsineet istuvat monen mallisiin kouriin. Jousto antaa anteeksi, vaikkei käsineen leikkaus vastaa kovin tarkasti käsien muotoa.

Selkämyksessä joustomateriaali on lähes aina hengittävää, mikä parantaa ilmavuutta.

Nahkakäsineitä hankittaessa on hyvä muistaa, että nahka venyy hieman ja myös muotoutuu ajan myötä. Ostohetkellä tiukka nahkakäsine ei viikon työn jälkeen ole enää yhtä tiukka.

Kunnon työkäsine on metsässäkin melko tiivis. Kättä myötäilevässä käsineessä ei ole tyhjää, vetelää tilaa, joka heikentää tuntumaa varsinkin sormissa ja sormenpäissä.

Moottori- ja raivaussahan käyttövipujen ja nappien hallinta sujuu silloin mukavasti käsineitä riisumatta. Tuntuma parantuu myös kaasuliipaisimeen ja sahan kahvoihin.

Haavojen välttämiseksi moottorisahan teräketju ja raivaussahan terälevy on aina viisainta viilata käsineet käsissä. Tiiviit käsineet helpottavat viilausta, samoin tankkausta ja muun muassa teräketjun kiristystä.

Painavia pöllejä ja rankoja koukuilla tai pinotavarasaksilla nostellessa tiukkuudella on merkitystä.

Väljässä käsineessä kämmen pääsee hieman liukumaan käsineen sisässä. Sopivan tiukasti istuvan käsineen sisällä käsi ei luistele nostossa.

Istutuskäsineessä ei saa olla pientäkään reikää, jotta torjunta-aine ei pääse ihokontaktiin. Skydda Eris 1200. Kuva: Risto Jussila

Kuusikkoa hakatessa käsineiden tiukkuus ranteesta ratkaisee sen, kertyykö sormenpäihin kuusen teräviä neulasia ja muuta rupua, jota kuusen rungoista aina irtoaa.

Tiuhaa, alhaalta kuivaoksaista kuusikkoa raivatessa tapahtuu jonkin verran samaa.

Monissa käsineissä on ranteessa kiristettävä tarranauha. Se estää melkoisen hyvin roskien pääsyn sisätilaan.

Talvella sekään ei täysin riitä. Putoileva lumi valahtaa ranteisiin, jos käsineet ovat ranteista väljät ja avonaiset. Parhaiten lumen pääsyn ranteisiin estää tiivis ja leveä resori eli joustinneule. Se ei päästä vähääkään lunta sisään ja on talvella verraton.

Riittävän pitkä hiha metsurin talvipuserossa parantaa suojaa lumelta.

Nostovälineiden käyttö havupuiden nostelussa pidentää nahka­käsineiden käyttöikää. Skydda-nahkakäsine. Kuva: Risto Jussila

Jos läpimärät nahkakäsineet kuivataan kuumassa, ne kovettuvat koppuroiksi. Kuivaus huoneenlämmössä säilyttää joustavuuden paremmin.

Mutta kuivuvatko käsineet silloin huomiseksi? Tuskin, joten varakäsineitä tarvitaan.

Nahan pehmeyttä ja veden hylkivyyttä voi lisätä vahaamalla kämmenpuolia nahkavahalla. Nahkakenkien kenkävaha kelpaa siihen eikä ole tyyristä.

Tekokuituiset käsineet voi kuivata melko kuumassa, eivätkä ne kovetu. Käsineet saa näin nopeammin käyttökuntoon.

Materiaalina nahka on monia tiiviitä tekokuituja hengittävämpää. Kädet hikoavat silloin kesällä vähemmän ja tuntuvat viileämmiltä. Jos kulutuskestävyyttä ei tarvita, tekstiilikäsineet ovat vielä hengittävämpiä ja ilmavampia.

Käsinekaupoissa hyllyt pursuvat muutamien eurojen hintaisia asentajan käsineitä. Usein ne ovat puolipinnoitettuja. Runko on silloin kauttaaltaan venyvää tekstiilielastaania, ja lisäksi kämmenpuolella on ohut kerros lateksia eli luonnonkumia, nitriilikumia tai polyuretaania, jotka nekin venyvät hyvin.

Mahtavan venyvyytensä ansiosta asentajan käsineet istuvat kouriin kuin nenä päähän. Sormituntuma ohuissa käsineissä on erinomainen ja pito hyvä. Pieniin esineisiin on helppo tarttua.

Metsätöissä asentajan käsineet sopivat sahan huoltamisen lisäksi lähinnä sellaisiin poutasäällä tehtäviin sahatöihin, joissa vain sahataan eikä juuri kosketa puihin. Asentajan ohuet kumikäsineet näet repeävät helposti kämmenestä oksantynkiin osuessaan.

Lateksi eli luonnonkumi pysyy pakkasella joustavana, mutta se ei kestä öljyä ja bensaa. Nitriilikumi on öljynkestävää, joustavuus pakkasella on lateksia vähäisempi. Polyuretaani ei kestä öljyä yhtä hyvin kuin nitriili mutta on joustavaa kylmässä.

Klapeissa on aina teräviä reunoja ja tikkuja. Käsineitä käyttämällä välttyy turhilta naarmuilta. Tamrex Progrip.  Kuva: Risto Jussila

Asentajan käsineiden paksuiksi lämpöversioiksi voi sanoa ulkokäyttöön tarkoitettuja, lämpimällä vuorilla varustettuja puolipinnoitettuja käsineitä, joiden selkämys on paksua hengittävää neulosta ja kämmenpuoli paksua lateksia. Kämmenpuoli voi olla sileä tai karhennettu.

Lateksi antaa näissäkin käsineissä puristamatta erinomaisen pidon raivaussahan kahvoista ja kirveen varresta.

Hakkuutöissä paksukaan kumisormikas ei tahdo kestää teräviä oksantynkiä. Jos puita nostellaan vain koukuilla, kumikäsine voi kestää.

Sileäpintaisen lateksin loistopidosta on sahatessa hieman haittaa. Vasemman käden pitää luistaa sahan etukahvalla, kun ote muutetaan etukahvan yläosasta sivulle. Näin tehdään muun muassa kaadossa ja kun runkoa karsitaan alapuolelta.

Kokeilussa tuli esiin se, että jotkin sileistä lateksipintaisista käsineistä pitävät niin hyvin, ettei etukahva luista käsineen sisässä. Otteen muuttaminen on nihkeää ja tökkivää.

Muovinen kohokuviointi tuo aavistuksen ilmavuutta käsineen ja sahan kahvan väliin. Sen huomaa parhaiten kuumalla säällä. Husqvarna Functional Light Vent. Kuva: Risto Jussila

Kovan sateen päivinä metsänomistaja pysyttelee yleensä pirtissä. Vähäisellä sateella metsään jo mennään, jolloin moottorisahatöissä käytetään paljolti samoja käsineitä kuin kuivalla kelillä.

Kun käsineet käyvät liian märiksi, hörpätään kahvit repulla ja vaihdetaan kuivaa kouriin.

Kun raivataan myöhään syksyllä, sateella ja räntäkeleillä on paras käyttää vuorillisia, vedenpitäviä käsineitä. Täyspinnoitetuissa käsineissä kädet kostuvat hiestä, mutta raivaus on mukavampaa ja työn jälkikin ehkä parempaa, kun kädet pysyvät lämpöisinä.

Vedenpitäviä käsineitä tarvitaan myös keväällä istutuksilla. Ne suojaavat käsiä tukkimiehentäin torjunta-aineilta, joilla havupuiden taimet on käsitelty. Paahteisella hakkuuaukealla vedenpitävät, mutta ohuehkot käsineet eivät hiosta liikaa.

Mitä enemmän selailee puhelinta työpäivän aikana, sitä tarpeellisemmaksi tulee kosketusnäyttötoiminto. Tamrex Touchgrip. Kuva: Risto Jussila

Jos kädet ovat arat kylmälle, talvella vasemmassa kädessä voi käyttää vuorillista rukkasta ohuen sisäkäsineen kanssa ja oikeassa kädessä talvisormikasta, jolla kaasuliipaisimen painaminen onnistuu.

Toinen vaihtoehto on käyttää molemmissa käsissä lämpöeristeillä varustettuja, tukevarakenteisia talvisormikkaita. Tuntumasta joutuu molemmissa tapauksissa tinkimään.

Kolmas ja hiukan kalliimpi sekä painavampi vaihtoehto on hankkia lämpökahvoilla varustettu saha. Kahvat lämpiävät mukavasti, kun kaasua painetaan.

Lämpökahvojen hyvä puoli on se, että silloin voi käyttää peruskäsineitä. Tuntuma sahaan ja koukkuihin on parempi kuin paksuilla talvihanskoilla.

Joidenkin mielestä huonoa on se, että kun kahvat lämmittävät käsineet, jäisiin tai lumisiin puihin koskiessa hanskat kastuvat. Onneksi se on lämmintä kosteutta.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2025.