Sauli Brander joutui vuodeksi pois palkkatöistä: näin hän aikoo välivuotensa käyttää

Tämän jutun päähenkilö ei ole aivan tavallinen metsämies. Tämä käy hyvin nopeasti ilmi, kun vieras astuu Sauli Branderin isännöimän Liskon tilan päärakennukseen Kangasalan Palon kylässä. Huomio kiinnittyy sodanaikaiseen konepistooliin, kunniamerkkeihin ja Sirkka-isoäidille omistettuun sotilaan kuvaan.

Viime keväänä UPM:n puunhankinnan johtotehtävistä irtisanoutunut Brander on isännöinyt sukutilaa 20 vuotta.

Uusi työ Metsä Groupin puunhankinnan asiakkuusjohtajana alkaa kilpailukieltosopimuksen vuoksi vasta ensi vuoden huhtikuussa, joten välivuotta viettävällä isännällä on nyt hulppeasti aikaa paneutua omaan viljelyyn ja metsänhoitoon. Tilalle on rakennettu tänä kesänä muun muassa uusi viljankuivuri.

Sauli Brander on isännöinyt Liskon tilaa 20 vuoden ajan. Kuva: Jyrki Luukkonen

Normaalisti Brander pyörittää 215 peltohehtaarin kasvinviljelytilaa työntekijän avulla, oman palkkatyönsä ohessa. Metsää tilalla on 500 hehtaaria.

Liskon tilasta löytyy ensimmäisiä mainintoja jo 1500-luvulta, mutta Branderin isoäidin isä Werner Oesch osti tilan runsaat sata vuotta sitten, vuonna 1918.

Oeschin perhe oli muuttanut jo 1800-luvulla Sveitsistä Itä-Suomeen, toi tänne juustonvalmistuksen oppeja ja kehitti meijeritoimintaa useilla paikkakunnilla. Moni varttuneempi suomalainen on tietämättään lukenut Sauli Branderin sukulaisten kommelluksista Kiljusen herrasväki -lastenkirjoista. Kirjailija Jalmari Finne sai innoituksen kirjoihin toimiessaan Oescheillä lasten kotiopettajana.

Suvun tunnetuin henkilö lienee Branderin isoäidin Sirkan setä, jääkäri ja kenraaliluutnantti Lennart Oesch. Marsalkka Mannerheim määräsi Oeschin Karjalan Kannaksen joukkojen komentajaksi 14. kesäkuuta 1944, kun jatkosodan tilanne oli riistäytymässä käsistä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vyöryessä. Oesch nimitettiin ansioistaan torjuntataisteluissa Mannerheim-ristin ritariksi.

Sauli Branderin isoäiti Sirkka Brander (os. Oesch) oli vannoutunut karjatalousihminen. Myös Branderin isä oli päätoiminen viljelijä, jonka aikana tilalla oli lypsylehmiä ja myöhemmin lihakarjaa.

Sauli Brander sanoo miettineensä itsekin useissa elämänvaiheissa ryhtymistä päätoimiseksi viljelijä-metsänomistajaksi.

”Perheessämme oli alusta asti jollain lailla selvää, että minusta tulee tilan jatkaja. Se on ollut itselleni hieno tilanne, josta olen myös veljelleni kiitollinen.”

Metsä ja työ metsäammattilaisten kanssa on kuitenkin tähän mennessä vienyt pidemmän korren.

”Oiva-vaarini on ollut innoittajani metsäalalle. Hän teki puunostajan työtä, mitä olen itsekin tehnyt pitkään. Se on ollut urani opettavaisimpia vaiheita. Siihen aikaan metsänhoidon neuvonta ja palveluiden myynti tulivat mukaan puunhankintaan. Siltä ajalta on todella kivat muistot.”

Brander aloitti UPM:ssä metsäosaston harjoittelijana 1990-luvulla. ”Olen päässyt tekemään kaikenlaisia töitä UPM:llä harjoittelijasta aina metsäjohtajaksi asti”, hän pohtii.

Metsää kannattaa ajatella sijoituksena, Sauli Brander kannustaa. ”Jos metsänhoitoa lykkää, se koituu joka vuosi kalliimmaksi.” Kuva: Jyrki Luukkonen

UPM:llä on mittava oma metsäomaisuus, jonka hoidosta Brander on vastannut työssään. Sieltä hän on ammentanut hoito-opit omiin metsiinsä. Liskon tilan metsät sijaitsevat tiiviisti tilakeskuksen yhteydessä.

Tärkeänä ohjenuorana on sekametsien suosiminen.

”Olen systemaattisesti lisännyt lehtipuiden määrää metsissäni. Tavoitteena on 20 prosentin osuus. Nyt osuus on noin 19 prosenttia”, Brander kertoo.

”Minulle kuusi-koivu-sekametsä on metsämiehen unelma.”

Lehtipuista hän suosii taloudellisesti arvokasta rauduskoivua. Sitä kasvaa reheville kasvupaikoille luontaisesti. Jos rauduskoivua ei ole vaihtoehtona, kasvamaan jätetään haapaa, pihlajaa tai hieskoivua. Näin siitäkin huolimatta, että niiden taloudellinen arvo on vähäinen.

Sauli Brander tavoittelee omissa metsissään 20 prosentin lehtipuuosuutta.  Kuva: Jyrki Luukkonen

Brander laatii metsänhoidon suunnitelmat itse. Puuta hakataan joka vuosi ja taloudellinen tuotto on tärkeää.

Metsät on tuplasertifioitu sekä PEFC- että FSC-sertifikaateilla.

Hän on myös ostanut lisää metsää. Uusia palstoja on kunnostettu, ja metsän merkitys tilan taloudelle on kasvanut.

”Metsissä tehdään kaksi taimikonhoitoa, kaksi harvennusta ja päätehakkuu. Puolet on kuusivaltaista ja toinen puoli mäntyvaltaista metsää. Turvemaita on vain kuusi prosenttia.”

Tänä vuonna tilan töille on ollut aikaa poikkeuksellisen paljon, mutta jo aiemminkin Brander on istuttanut kaikki taimet itse. ”Viime vuosina olemme puolisoni kanssa saaneet myös tyttäremme mukaan istutustöihin”, hän kertoo.

”Pikkuisen myös raivaan, mutta pääasiassa raivaukset teetetään ostopalveluna. Hakkuissa olen ollut uskollinen sille organisaatiolle, missä olen töissä.”

Taimikonhoito on hänen mielestään erittäin tärkeä vaihe myös sen vuoksi, etteivät hirvet kaluaisi puuntaimia pilalle.

”Uskon, että hirvituhoja vältettäisiin paljon, jos taimikoita hoidettaisiin paremmin. Totta kai hirvien talvehtimisalueella tuhojen ehkäisy on vaikeaa, sillä mänty on hirven talviruokaa. UPM:n metsissä olen kuitenkin nähnyt, miten hyvä taimikonhoito auttaa.”

Metsätaloutta on viime vuosina kritisoitu kiihtyvällä tahdilla muun muassa luontokadon aiheuttamisesta ja liian suurista hakkuumääristä. Brander on kuitenkin tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että suomalaiset pystyvät ratkomaan eteen tulevat pulmat. Muiden maiden metsätalouteen perehtyminen on vahvistanut tätä käsitystä.

Hänen mielestään alan suurimmat haasteet ovat ilmastonmuutos, luontokato ja juuri nyt geopolitiikka tuontitulleineen.

Metsäalan imagon kannalta kestomurhe on mielikuva metsää hävittävistä avohakkuista. ”Kun ei nähdä, että aukko on vain verrattain pieni hetki metsän kierrossa.”

Yksi osa luontotyötä on metsien suojelu. Brander perusti hiljattain ostamalleen tilalle 17 hehtaarin yksityisen suojelualueen. Se oli mahdollista vapaaehtoisen Metso-suojeluohjelman ansiosta.

Tämä 17 hehtaarin kuusivaltainen metsä suojeltiin hiljattain vapaaehtoisen Metso-ohjelman kautta. Alueen tarina on erikoinen: se erottiin vuonna 1920 torpaksi Branderin kotitilasta. Nyt se palasi päätilan omistukseen. Kuva: Jyrki Luukkonen

Brander oli UPM:ssä yksi vastuuhenkilöistä, kun yhtiö päätti myydä ison määrän omia metsiään viime vuosikymmenellä. Ostajina oli muun muassa ulkomaisia sijoitusyhtiöitä. Prosessin aikana hänelle avautui uusi näkökulma metsään omaisuutena.

”Metsä on monella tavalla ainutlaatuinen sijoituskohde. Sillä on ensinnäkin huikea luontoarvo. Silti se tuo tasaista kassavirtaa ja sen arvo nousee puuston kasvaessa. Suomessa on lisäksi se hyvä puoli, että metsän tyypillisimmät riskit pystyy vakuuttamaan.”

Liskon tilalla on riittänyt kuluneena kesänä vilskettä. Kuva: Jyrki Luukkonen

Työelämän erikoisen käänteen vuoksi Liskon tilan keltainen päärakennus on viime kuukaudet vilissyt elämää. Jos muut perheenjäsenet eivät ole Kangasalle päässeet, isännän seurana on ollut tyttären Viljami-kissa. Hän on viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa myös ”maisemakonttorissa” eli traktorin ratissa.

Tilan hoidon ohella Brander aikoo välivuotensa aikana metsästää, urheilla ja käydä sukuloimassa Sveitsissä. Aikaa jää myös maanpuolustustyölle. Hän on aktiivinen reserviläinen, joka ylennettiin viime itsenäisyyspäivänä majuriksi.

”Suomen armeijassa on hienoa, että erittäin hyvän sotilaskoulutuksen ohella maanpuolustuksen tehtävät pystytään yhdistämään reserviläisten siviiliosaamiseen. Se on valtava vahvuus.”