Metsälain kiristys etenee ‒ taimettumisilmoitus myös jatkuvaan kasvatukseen

Metsälakia ollaan kiristämässä uudistamisen ja muuttamassa kasvatuskelpoisen puuston määritelmän osalta. Siihen liittyen myös jatkuvan kasvatuksen kohteilta saatetaan jatkossa vaatia taimettumisilmoitus.

”Tarkoitus on, että muutosesitykset lähtevät lausunnoille ennen kesälomia. Lain pitäisi tulla voimaan vuoden 2027 alusta”, kertoo metsäneuvos Erno Järvinen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Metsälain virallinen tehtävä on varmistaa, että metsien hoito pysyy taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Se toimii perälautana, joka määrittelee metsien hoidon vähimmäisvaatimukset.

Metsälaki asettaa riman muun muassa puun korjuuseen, metsän uudistamiseen ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Sen lisäksi metsänomistajia koskee esimerkiksi metsätuholaki.

Noiden raamien sisällä metsänomistajille jää varsin vapaat kädet päättää omien metsiensä hoidosta ja käsittelytavoista. Metsät voi myös jättää hoitamatta, jos niissä ei ole tehty uudistamista vaativia hakkuita.

Metsälain tavoitteena on estää metsien hävittäminen ja varmistaa niiden tehokas uudistaminen. Kuva: Jyrki Luukkonen

Metsälain historia ulottuu lähes parin sadan vuoden taakse. Silloin viranomaisilla heräsi huoli metsien loppumisesta, sillä metsät oli kaskettu, laidunnettu ja harsittu huonoon kuntoon.

Ensimmäinen metsälaki annettiin vuonna 1886, ja sen kantavana ajatuksena oli metsien hävittämisen estäminen ja niiden luontaisen uudistamisen edistäminen.

Metsälaki pysyi tiukkana viime vuosituhannen lopulle. Se sääteli tarkasti sekä kasvatushakkuita että uudistamista. Uudistamisen valtio varmisti vakuustalletuksella.

Jatkuvasta kasvatuksesta ja liian voimakkaista hakkuista metsät saattoivat päätyä käsittelykieltoon.

Nykyinen metsälaki on vuodelta 2014. Se antaa metsänomistajille vapauden ja vastuun metsien käytöstä ja hoidosta.

Laki sallii sekä aikaisempaa tehokkaammat että vähemmän tehokkaat metsänhoidon menetelmät. Esimerkiksi uudistushakkuun voi tehdä puuston keskiläpimitasta riippumatta.

Seuraavaksi heiluri on kääntymässä vähän takaisin päin. Siihen liittyy tarve pitää yllä metsien kasvua ja hiilensidontaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on siksi käynnistänyt työn, jonka tarkoituksena on kiristää metsälakia tietyiltä osin. Työryhmä tarkastelee esimerkiksi metsien kasvatustiehyttä.

Metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan tehostaa harventamalla kasvatusmetsiä aiempaa lievemmin sekä osin myös myöhemmin eli kasvattamalla metsää tiheämpänä.

Järvisen mukaan tuo on linjassa hallitusohjelman kanssa. Siinä puututaan heikkoon korjuujälkeen ja liian voimakkaisiin harvennuksiin.

Metsälaki sallii metsänomistajille sekä taloudellisesti tehokkaat että muihin arvoihin painottuvat hoitotoimet. Kuva: Pasi Leino

Metsälain varsinaisena perälautana on uudistamisvelvoite. Sekä kannattavuuden että hiilensidonnan takia metsät pitäisi uudistaa mahdollisimman nopeasti hakkuun jälkeen.

Sen varmistamiseksi ministeriö haluaa palauttaa velvoitteen taimikon perustamisilmoituksen tekemiseen uudistushakkuiden jälkeen. Myös eri-ikäisenä kasvatettavan metsän kohteilta pitäisi tehdä uudistumis- tai taimettumisilmoitus.

Järvinen ei osaa vielä kertoa, millaisilla kriteereillä jatkuvan kasvatuksen hakkuiden jälkeinen taimettuminen määritellään.

Edellä mainittujen kokonaisuuksien lisäksi työryhmän listalla on pari teknisluonteista asiaa. Ensinnäkin työryhmän pitäisi valmistella metsälain päätöksien oikaisuvaatimusmenettely.

Toisekseen metsälain vaatimukset halutaan poistaa puolustusvalmiuden turvaamiseen tarvittavilta alueilta. Niiden pinta-aloista Järvisellä ei ole käsitystä.

Tuohon liittyy kysymys, miten EU suhtautuu puutavaraan, joka on hakattu kohteista, joita metsälaki ei koske. Tuleeko siitä laitonta puuta, johon ostajat eivät koske pitkällä tikullakaan?