Pilkkijät koekaniineina: Auttoivat tutkimaan ihmisen ravinnonhankintaan liittyviä päätöksiä
Pilkkijöiden parissa tehty laaja kenttätutkimus tarkasteli ihmisen päätöksentekostrategioita. Laaja tutkimus toteutettiin Suomessa järjestettyjen pilkkikilpailuiden yhteydessä.
Pilkkijät toimivat kenttätukimuksen koekaniineina. Kuvan kalastaja ei liity tutkimukseen. Kuva: Kimmo HaimiTutkimuksen mukaan ihmiset perustavat ravinnonhankintaan liittyvät päätöksensä sekä omiin kokemuksiinsa että muiden havainnointiin, olipa kyse marjastuksesta, metsästyksestä tai kalastuksesta.
Tulokset saatiin mielenkiintoisella tavalla. Tutkimuksessa kansainvälinen tutkimusryhmä tarkkaili 74 kokeneen pilkkijän käyttäytymistä Itä-Suomen alueella järjestetyissä pilkkikilpailuissa GPS-laitteiden ja päähineeseen asennettavien kameroiden avulla. Aineisto piti sisällään kaikkiaan 477 pilkkireissua kymmenellä eri vesialueella.
Tutkijat kirjasivat yli 16 000 kalapaikan valintaan ja vaihtoon liittyvää päätöstä, joiden pohjalta luotiin päätöksenteon mekanismeja valottavia laskennallisia malleja.
Menestyvät pilkkijät luottivat enemmän omaan ymmärrykseensä.
Tutkimuksen mukaan pilkkijät yhdistelivät kolmenlaista tietoa. He hyödynsivät omia saaliskokemuksiaan, muiden pilkkikisaan osallistuvien käyttäytymistä sekä ekologisia tekijöitä, kuten järven pohjanmuotoon liittyvää tietoa.
Menestyvät pilkkijät luottivat enemmän omaan ymmärrykseensä, kun taas vähemmän saalista saaneet tukeutuivat vahvemmin muiden kalastajien tekemisiin. Päätös pilkkipaikan vaihdosta perustui yleensä yksinkertaiseen sääntöön, joka on varmasti tuttu kaikille pilkkimistä harrastaneille: mitä kauemmin oli oltu ilman saalista, sitä todennäköisemmin siirryttiin eteenpäin.
”Osallistujan aiempi kalaonni määritti jossain määrin sitä, tukeutuiko hän ennemmin muiden havainnointiin vai omaan kokemukseensa, sanoo tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja”, tutkijatohtori Alexander Schakowski Max Planck -instituutista.
Tarkkoja kentällä tehtyjä mittauksia ja simulaatiopohjaisia päätöksentekomalleja yhdistelevä menetelmää voidaan soveltaa myös muissa yhteyksissä.
”Menetelmäämme olisi ehkä joissain tapauksissa mahdollista soveltaa myös luonnonvarojen hallintaan ja suojeluun: voisimme esimerkiksi oppia ymmärtämään, miten erilaiset ”hotspotit” muodostuvat ja miten liikakäyttöä, kuten ylikalastusta, voitaisiin yrittää ehkäistä”, Itä-Suomen yliopiston akvaattisen ekologian professori Raine Kortet toteaa tiedotteessa.
Max Planck -instituutin, Berliinin teknillisen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston laajassa kansainvälisessä kenttätutkimuksessa saadut tiedot on julkaistu Science-tiedelehdessä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
