Microsoftin miljoonilla suojellaan kuntien metsää, jota tuskin olisi muutenkaan hakattu

Syyskuussa yksityisiä suojelualueita perustava Luonnonperintösäätiö tiedotti poikkeuksellisen laajasta hankinnasta. Säätiö suojelisi yli 300 hehtaaria metsää Uudellamaalla ohjelmistoyhtiö Microsoftin lahjoittamin varoin.

Uutinen kuulosti ensi alkuun hienolta edistysaskeleelta luonnonsuojelulle. Onhan suojeltua metsää juuri Etelä-Suomessa suhteellisen vähän. Yrityslahjoitusten yleistyminen tuo suojeluun lisää varoja.

Silti voi kyseenalaistaa, tapahtuiko luonnon näkökulmasta oikeastaan mitään.

Eurot ja maat vaihtoivat kyllä omistajaa, mutta tässä tapauksessa metsät olisivat todennäköisesti saaneet kasvaa rauhassa muutenkin.

Myyjiä olivat Helsingin kaupunki ja Vihdin kunta. Alueet olivat ennestään virkistyskäytössä.

Pääkaupungin ilmapiirin tuntien kuntien omistamien, luontoarvoltaan merkittävien alueiden hakkuut olisivat olleet poliittisesti mahdottomia toteuttaa.

Luonnonperintösäätiölle päätyneistä alueista esimerkiksi Kauhala Kirkkonummella on ollut vuosikymmenet Helsingin kaupungin omistama ulkoilualue.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunta on linjannut, että kaupunki säilyttää metsäiset ja luontoarvoiltaan merkittävät alueet lähtökohtaisesti kaupungin omistuksessa.

Se voi niistä luopua, jos uuden omistajan tarkoituksena on luontoarvojen vaaliminen. Luonnonperintösäätiö oli tällainen ehdot täyttävä, kelvollinen ostaja.

Helsingin kaupunki kuittasi kaupasta 1,9 miljoonaa euroa. Puuta alueella on arviolta 44 500 kuutiota, eli mottia kohti kauppahinta oli 42,7 euroa. Ihan kelpo hinta puusta, jota ei koskaan ollut tarkoituskaan hakata!

En ole helsinkiläinen enkä millään muullakaan tavalla asianosainen, mutta harmittaa hieman muiden puolesta. Miksei kaupunki suojele arvokasta luontoaan ihan itse?

Entä haluavatko suojelusäätiölle roposiaan lahjoittavat todella tukea kuntien taloutta vai vaikuttaa aidosti uusien suojelualueiden perustamiseen?

Runsaspuustoisten metsien hankinta suojeluun on kallista puuhaa, koska juuri se runsas puusto on metsätilojen taloudellisesti arvokkain osa. Voisiko niukkoja varoja, oli kyse sitten Metso-ohjelmasta tai yksityisestä suojelusta, käyttää sellaisiin kohteisiin, joiden vaihtoehtona on aidosti luontoarvojen menetys?

Samaan aikaan, kun suojeluvaroilla paikkaillaan kuntataloutta, moni yksityinen metsänomistaja jää ilman toivomaansa suojelupäätöstä. Etelä-Suomen yksityismetsiä suojelevasta Metso-ohjelmasta varat ovat kroonisesti loppu. Näitä kohteita päätyy oikeasti hakkuisiin jatkuvasti.

Metso-ohjelman kiiteltyä toimintamallia varjostavat myös toimet, joita valtio toteuttaa omissa metsissään. Valtion mailta on kartoitettu tuhansia hehtaareja metsää, jonka luontoarvot täyttäisivät Metso-ohjelman kriteerit. Luonto ei siinä voita, jos Metsähallitus hakkaa näitä monikäyttömetsiään samalla, kun Metsoon ostetaan yksityismaiden palasia.