Video: Tämän keksinnön ansiosta Jouko Makkosen ei ole tarvinnut turvautua metsän mätästyksessä vieraan apuun vuosikymmeniin

Savonrantalainen metsänomistaja Jouko Makkonen ei ole turvannut metsän uudistusmuokkauksessa vieraan apuun vuosikymmeniin.

”Kaivinkonetta ei ole tarvittu meidän metsissä sen jälkeen, kun rakensin 1990-luvulla tämän metsä-äkeen vanhasta kantokoukusta”, Makkonen taputtaa ruosteen patinoimaa laitetta.

Maataloustraktorin perässä kulkevalla äkeellä on aurattu päätehakkuualoja lähes joka vuosi 1990-luvulta asti. Maakuntarajan toisella puolella olevaa Tuupovaaraa on reunamuodostelmien vuoksi kutsuttu toisinaan Suomen kivisimmäksi pitäjäksi, eikä Savonranta Makkosen mukaan jää paljon jälkeen.

Äes raapaisee kiven paljaaksi, mutta ei tartu kiinni. Lisäsiivet siirtävät maata sivummalle. Kuva: Lari Lievonen

”Savonrannan moreenipohjaiset metsät ovat vieläkin kivisempiä, mutta helppoja tälle koneelle”.

Ensi näkemältä voisi luulla, että kaksihaaraisesta kantokoukusta parimetriseksi levitetty kevytrakenteiden muokkain ei pysty rikkomaan kivistä maapohjaa niin tehokkaasti, että syntyisi riittävä määrä istutuspaikkoja pottitaimille. Makkonen vakuuttaa, että maata ja istutuspaikkoja paljastuu riittävästi.

Istutuspaikkoja syntyy kevytäestyksessä Makkosen mukaan riittävästi. Mitä istutustaimista jää puuttumaan, sen luonnontaimet paikkaavat Kuva: Lari Lievonen

”Istutuspaikkoja syntyy tarpeeksi, alkuun istutin jopa 2 000 kuusentaimea hehtaarille. Nyt olen laskenut istutusmäärän 1 000 taimeen, sillä luonnon taimia syntyy muokkauksen jälkeen enemmän kuin tarpeeksi”.

Alkuviikosta Stora Enso ilmoitti laskevansa kuusen istutustiheyden 1 600 taimeen hehtaarille edistääkseen erityisesti sekametsien syntyä. Makkonen myhäilee päätökselle. Hän on pyrkinyt kasvattamaan sekametsiä jo ennen, kun niiden suosimisesta alkoi tulla metsänhoidon valtavirtaa.

”Istutustaimet tuovat jalostushyödyt metsään ja luonnontaimet huolehtivat monimuotoisen geeniperimän säilymisestä. Äes rikkoo maata niin tehokkaasti, että taimikoista tulee menetelmällä ylitiheitä”, itseoppinut metsänhoitaja sanoo.

Sysäys maataloustraktorin vetämään äkeeseen lähti tavallisesta kantokoukusta, jolla Makkonen 1990-luvun alussa teki laikutuksia paikalliselle Metsänhoitoyhdistykselle. Työ ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen. Kantokoukku tapasi tuon tuosta jäädä kiinni kiviin ja kantoihin, mihin tehtävään se oli suunniteltukin. Hän näki siinä kehitystarpeen.

”Koukun terän rintakulma muotoiltiin taaksepäin kaartuvaksi. Se alkoi nousta kivien ja kantojen yli, eikä traktoria tarvinnut koko ajan peruutella. Jälkikäteen lisäsin siivet, jotka auraavat pintamaan sivuun noin puolen metrin leveydeltä”.

Terän rintakulma kaartuu taaksepäin, mikä ansiosta äes ei jää kiinni. Muokkaussyvyys on noin kymmenen senttiä, jotta vesi ei jää seisomaan uriin. Kulutuspintaa on vahvistettu kovahitsauspuikolla. Kuva: Lari Lievonen

Makkonen esitteli auransa toimintaa viime vuonna hakatulla aukolla, josta hakkuutähteet oli ajettu pois. Valtra 8050:n vetämä aura nousi kivien yli ja avasi maahan noin 35 senttiä leveän ja vajaat kymmenen senttiä syvän uran. Ei koko matkalle, mutta Makkosen mukaan iriittävästi, että hänen suosimansa 1 000 taimen istutustiheys toteutuu.

Maataloustraktorilla tehty kevytauraus jättää maastoon vähän jälkiä, eikä vaikeuta myöhemmin taimikonhoidossa liikkumista. Maan pinnan maltillinen rikkominen vähentää vesistöihin tulevaa huuhtoumakuormitusta, mikä on Makkosen mukaan yksi syy suosia nykyistä keveämpiä muokkausmenetelmiä.

Painava peruste on myös muokkauksen hinta. Työ sujuu nopeasti eikä maataloustraktorin perään kytkettyä laitetta ei tarvitse tuoda lavetilla työmaalle. Pääomia ole kiinni kalustossa juuri ykkössatasia enempää.

Työleveys on tasan kaksi metriä. Makkonen muokkaa maitaan Valtra 8050-traktorilla, mutta myös pienemmät noin 60-hevosvoimaiset traktorit jaksavat vetää äestä. Kuva: Lari Lievonen

”Maan muokkaus tällä tulee kolme kertaa halvemmaksi kuin kaivinkoneella. Lupaan tehdä hehtaarin alan 200 eurolla ja sillä vielä rikastun”, hän naurahtaa.