Edistysaskelien myötä suden DNA-keräysnäytteistä voidaan erottaa susi, koira ja koirasusi – nyt näytteistä on tunnistettu myös kaksi kultasakaalia

Talvella 2023–2024 suden DNA-keräyksessä Pohjanmaalla kerätyistä näytteistä kaksi osoittautui kultasakaalin näytteiksi. Luonnonvarakeskuksen tiedotteen mukaan toinen kultasakaalinäytteistä kerättiin lokakuussa 2023 Siikajoella ja toinen helmikuussa 2024 Ylivieskassa.

Tiedotteessa kerrotaan, että DNA-analyysimenetelmän kehitysvaiheessa huomioitiin kultasakaalin tunnistaminen lajina, koska lajin rantautumisesta Suomeen oli tuolloin jo ensimmäisiä havaintoja. Vaikka DNA-analyysimenetelmää ei ole suunniteltu kultasakaaliyksilöiden erottamiseen toisistaan, Luonnonvarakeskus arvioi, että kyseessä on todennäköisesti kaksi eri yksilöä.

Luonnonvarakeskuksen mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun laji on tunnistettu maastosta kerätyistä DNA-näytteistä. Kultasakaaleista on toistaiseksi tehty varmistettuja havaintoja seitsemällä eri paikkakunnalla Suomessa vuosina 2018–2023.

Kultasakaali on hieman kettua suurempi ja sutta huomattavasti pienempi koiraeläin. Sen esiintymisalue kattaa laajalti Aasian ja merkittävän osan Kaakkois- ja Keski-Euroopasta. Laji levittäytyy edelleen aktiivisesti myös uusille alueille. Koska laji leviää omin jaloin, se ei ole vieraslaji vaan tulokaslaji.

DNA-näytteitä voidaan yleensä käyttää susiyksilöiden tunnistamiseen, mutta sillä voidaan myös erottaa, onko dna-näyte suden, koiran, koirasuden tai nyt myös kultasakaalin jättämä.

Helmikuussa päättyneen suden DNA-näytekeräyksen analyyseissa on tavattu uudelleen kaksi jo edelliskaudelta (2022–2023) tuttua koirasusiyksilöä. Lisäksi yksi koirasudeksi tunnistettu eläin lopetettiin poliisin päätöksellä joulukuussa 2023 Lappeenrannassa lähellä Venäjän rajaa.

Luonnonvarakeskus muistuttaa verkkosivuillaan, että on erittäin tärkeää, että jos vieraslajiksi määriteltyjä koirasusia löytyy luonnosta, ne poistetaan mahdollisimman pian.

Koirasudella tarkoitetaan suden ja koiran risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa, kesykoiran ja muun koiraeläinlajin risteymiä neljässä ensimmäisessä sukupolvessa. Koirasusiksi määritellään sukupolvien lukumäärästä riippumatta myös kaikki sellaiset risteymät, joissa toisena vanhempana on jokin edellä sanottu risteymä ja toisena vanhempana muu kuin kesykoira.

Karkkilassakin huomiota herättäneet puhdasrotuiset koirat, kuten saarlooswolfhondit tai československý vlčiakit, pystytään tunnistamaan DNA-analyysillä koiriksi.

Epäily liikkeellä olevista koirasusista voi herätä esimerkiksi poikkeavan käyttäytymisen tai ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Luonnonvarakeskus muistuttaa, että hieman erinäköiset sudet eivät automaattisesti kuitenkaan ole koirasusia.

Koirasusien poistaminen tehdään viranomaisten ohjauksessa. Jos alueella epäillään liikkuvan koirasusia, tulee yhteys ensimmäisenä ottaa Suomen riistakeskukseen, joka myöntää poikkeuslupia. Riistakeskus ottaa yhteyttä Lukeen, joka koordinoi alueelle tehostetun DNA-näytekeräyksen.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään todennut, että Suomen riistakeskuksen kevättalvella myöntämä poikkeuslupa koirasusia sisältävän lauman tappamiselle ei ollut lainvastainen. Oikeuden mukaan muuta tyydyttävää ratkaisua ongelman ratkaisemiseksi, kuin koko lauman poistaminen poikkeusluvan nojalla, ei ollut.

”Koirasusien poistaminen luonnosta tulee olla joustavaa ja tehokasta, silloin kun tutkitusti on kyse koirasusista. Koirasudet pitää aina vahvistaa tuoreista DNA-näytteistä, että kyse on todellakin koirasusista eikä susista, koska koirasusia ja aitoja susia ei voi aina luottavasti erottaa toisistaan ulkoisten tuntomerkkien perusteella”, sanoo myös suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta.