

”Valoa on enemmän kuin ikkuna näyttää.”
Teoksen avaussitaatti tiivistää kirjailijan näkökulman ja saa lukijan välittömästi pohtimaan omaa suhtautumistaan pimeyteen.
Lasse Kylänpään kirjoittama ja kuvittama Päivänkierto sopii erinomaisesti tähän vuodenaikaan.
Luonnonvalo vähenee ja ihmiset käpertyvät keinovalojensa loisteeseen. Mitä jos pimeyttä ei koettaisikaan voittaa valoilla, vaan kohtaamalla tummat varjot ja harmaan eri sävyt?

Kylänpää pohtii kiehtovasti sanontojen taustoja. Miksi pimeys, pilvet ja varjot kuvaavat juuri ikäviä asioita?
Ihmisellä on pimeä puoli, hän on kuin varjo itsestään, pilvin pimein...
Kansallismieliset laulut hehkuttavat sinistä taivasta ja hohtavia hankia.
”Selkeän taivaan kaipuu on suomalaisille kuin valkoisen joulun odotus”, Kylänpää kirjoittaa.
Kauanko sinitaivasta jaksaa katsoa, kirjailija pakottaa pohtimaan. Viereistä aihekuvaa on vaikea katsoa nauramatta.
”Selkeän taivaan kaipuu on suomalaisille kuin valkoisen joulun odotus.”
Kekseliäillä kuvillaan hän todistaa, että valon ja varjon suhdetta kannattaisi katsoa toiseltakin kantilta.
Lintukuviin hän saa uuden kulman, kun kamera seuraa linnun sijaan sen varjoa.

Kylänpään Päivänkierrossa on jotain samaa kuin Heikki Willamon Vuosi metsässä -kirjalla (Maahenki 2012).
Molemmat rohkaisevat luontoon silloinkin, kun maisema ei ole postikorttimaisen kaunis. Yhtäläisyyksiä on myös taustalla paistava rakkaus lintuihin.
Päivänkierto on Kylänpään omakustanne ja se on painettu Suomessa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
