Lukijalta: Itä-Suomi kuin lumiukko, joka sulaa keväällä

Laaja-alaisella rajat ylittävällä yhteistyöllä on ollut keskeinen rooli Itä-Suomen ja koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ja kehittämisessä. Jo pitemmän aikaa politiikassa on kuitenkin korostunut vastakkainasettelu, tulevaisuustyön sijaan nykytilan puolustaminen ja muutosvastarinta sekä edunvalvonnan hajoaminen erilaisiin kuppikuntiin, kaikilla tasoilla.

Loppusuoralla oleva, tällä kertaa maan hallituksen johdolla tehty itäisen Suomen ohjelma on ennakkoarvioiden mukaan farssi sekä yhteistyön että tulevaisuuden näköalattomuuden osalta.

Sen seurauksena menetetyksi mahdollisuudeksi jää helposti myös Tahkolla pidetyssä Itä- ja Pohjois-Suomen huippukokouksessa esillä ollut EU:n uuden ohjelmakauden valmistelu.

Yhteinen visio uudesta ja kestävämmästä hyvinvointi Suomesta ja Itä-Suomesta puuttuu, joten maakunnat kisaavat rakennekehitysrahoista vanhaan malliin. Rahat menevät nykytilan hallinnointiin eikä investoinneiksi kestävämmän Itä-Suomen rakentamiseen.

Pelkkä nykytilan hallinnointi ei riitä, etenkään Itä-Suomen kestävän kehityksen perustaksi. Tulevaisuuden näköalattomuus tekee Itä-Suomesta kuin lumiukon, joka sulaa keväällä.

Siitä huolimatta tekemisen painopisteenä on eri kuppikuntien oma etu ja riitely siitä, mitä nykyisestä säilytetään ja mitä leikataan. Missä ovat puheenvuorot, joissa tunnustetaan tosiasiat sekä kootaan joukot visioimaan ja rakentamaan kestävämpää Itä-Suomea?

Ennakointitietoa tulevasta on, mutta siitä huolimatta valittu tilannekuva on jotain aivan muuta. Kukaan ei uskalla ainakaan ääneen ajatella mitään, mikä tarkoittaisi muutosta nykytilanteeseen.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka kapeilla näköaloilla meidän päättäjämme porskuttavat eteenpäin. Miten olemme ajautuneet tällaiseen tilaan?

Jarmo Vauhkonen

Mikkeli

Aulis Tynkkynen

Loviisa