Lukijalta: Ilman ruokaa ei ole itsenäisyyttä – tuotanto ei saa olla riippuvainen Venäjästä

Ari Prihti kirjoittaa (MT 21.7.) viisaasti huoltovarmuuden merkityksestä. Kriisinkestävä ruokatuotanto on itsenäisyytemme ja puolustuksemme perusta. Kuten Prihti kirjoittaa, olemme logistisesti saari, jonne tuonti voi tyssätä nopeasti.

Pahin uhka itsenäiseen ruuantuotantoon liittyy kuitenkin maarajan yli tulevaan tuontiin. Maatalouden typentarpeen kattamisessa Putinilla on suurin päätösvalta, sillä typen osalta olemme yhä riippuvaisia Venäjältä tuotavasta ureasta.

Prihtin mukaan lannoitteiden hinnat ovat nousseet 200 prosenttia. Samassa lehdessä kerrottiin Yaran tuloksen parantuneen valtavasti.

Kuten eräs uusimaalainen viljelijä totesi: ”Tehomaatalous on tehokasta viljelijän sidosryhmille, muttei viljelijälle”. Panosteollisuus kerää rahat, Venäjä saa miljarditulojen lisäksi kyvyn painostaa Suomea ja viljelijälle jää työ, laskut ja haukut. Ei kuulosta kovin hyödylliseltä tehokkuudelta, eikä erityisen reilulta.

Tämän voi muuttaa. Kesäkuussa julkaistussa selvityksessä (EARA, 2025) osoitettiin, että uudistavasti viljelevät saivat 98 prosentin sadon 60–70 prosenttia pienemmällä määrällä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Kun samalla parannetaan maan kasvukuntoa ja peltojen kykyä kestää niin kuivaa kuin sadetta, alkaa ratkaisu kuulostaa hyvältä.

Torikauppiaan elkein voin lyödä pakettiin vielä kaupan päälle puhtaammat vedet ja pienemmät ilmastovaikutukset. Uudistavuuteen kannattaa lähteä jo rahan ja isänmaan takia. Jos nämä eivät kiinnosta, niin innostaisiko ilmastotyö? No kai sentään puhtaat vedet?

Eihän isänmaan turvallisuus ole yksin viljelijöistä kiinni. Kyllä päätöksentekijöiden, erityisesti pakote- ja tukipolitiikan laatijoiden pitää vihdoin ymmärtää, että nyt pitää lopettaa Venäjän tukeminen ja viljelijöiden ja maatalousmaan köyhdyttäminen, jotta meillä on ruokaa ja viljelijöitä, kun huoltovarmuutta tarvitaan.

Ville Wahlberg

toimitusjohtaja

BSAG