Onko MTK liian kiltti? Puheenjohtajakisassa on kyse enemmän tyylistä kuin asioista

Maa- ja metsätalousyrittäjien etujärjestö MTK saa torstaina uuden puheenjohtajan. Paikkaa tavoittelee kuusi pätevää ehdokasta. Jo puoli vuotta jatkunut kisa ei varsinaisesti ole ollut räiskyvä. Yllätysehdokaskaan ei tainnut olla niin suuri yllätys. MT:n viljelijä- ja metsänomistajakyselyiden mukaan kaikilla ehdokkailla on omat kannattajansa, mutta kukaan ei erityisesti nouse esiin. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Eivät aiemmatkaan puheenjohtajat ole aloittaessaan olleet tunnettuja kansanvillitsijöitä.

Tasaisessa tilanteessa perinteiset jakolinjat korostuvat. Pohjoinen-etelä –asetelma on vuosien varrella hiipunut, mutta ei kokonaan menettänyt merkitystään. Kotieläintuottajat vastaan kasvinviljelijät on saanut viime aikoina uutta virtaa. Maatalousministerin korvauskelpoisuuspäätös puhalsi eloa myös idän ja lännen väliseen kiistaan. Metsänhoitoyhdistysten ja tuottajaliittojen taistelu rahasta ja vallasta ei sekään näytä laantumisen merkkejä. Nämä asiat voivat olla tärkeitä valinnan tekeville 79 valtuuskunnan jäsenelle, mutta tuskin liikuttavat tavallisia viljelijöitä ja metsänomistajia.

MTK on kiistatta asiantunteva ja vaikutusvaltainen organisaatio. Etujärjestön jäsenet odottavat jäsenmaksulleen kuitenkin konkreettista vastinetta. Eurojen lisäksi kyse on tunteesta, että joku on heidän puolellaan täysillä, ja ihan tosissaan. Onnistunutkaan viestintä ei auta, jos johtajuus on haparoivaa. Suomen surkea taloustilanne ja jäsenkunnan usein vastakkaiset intressit tekevät tehtävästä piinallisen vaikean.

Asioista ei viljelijöiden ja metsänomistajien kesken yleensä ole suurta erimielisyyttä. Tyylistä toisinaan on. Onko MTK liian kiltti? Moni muistaa mielenosoitukset ja ärhäkät otteet Esa Härmälän puheenjohtajakaudella. Viime aikoina sävy on ollut diplomaattisempi. On ikuinen kysymys, kumpi tyyli tuottaa parempia tuloksia. Uskottava etujärjestö tarvitsee joka tapauksessa molempia: laajemman yleisön hyväksyntää ja todellista painostusvoimaa.

Ensi viikolla MTK:n valtuuskunnassa ei tehdä suurta linjavalintaa. Kyse on henkilöstä ja johtajaominaisuuksista. Johtokunnan johtaminen on puheenjohtajan ensisijainen tehtävä. Se edellyttää strategista otetta ja arvovaltaa. Ristikkäisistä vaatimuksista pitää muodostaa johdonmukainen linja. Viestinnän merkitystä ei voi korostaa liikaa. Järjestö henkilöityy puheenjohtajaan. Viestin on oltava uskottava niin ulospäin kuin omalle väelle. MTK:n puheenjohtajan pitää lisäksi ymmärtää politiikkaa, kotimaista ja eurooppalaista. Viime kädessä kaikki maatalouteen, metsätalouteen ja yrittämiseen vaikuttavat asiat ovat politiikkaa. Myös markkinat ovat pitkälti politiikkaa.

Puheenjohtajavaaliin liittyy varmasti monenlaisia pelikuvioita. Voittoon tarvitaan 40 ihmisen ääni, ei muuta. Kuiskuttelijoista riippumatta jokainen valtuuskunnan jäsen joutuu pohtimaan keneen luottaa eniten, kun tulee se kuuluisa kova paikka.