Lukijalta: Kalastajat ovat hukkumassa kasvavaan byrokratiaan

Kalastajan ammatti näyttäytyy monelle lähes postikorttimaisena: aamu-usva veden yllä, pyydykset veteen, saalis ylös, kotirannan kautta kalat tukkuun tai kauppaan ja illaksi kotiin takkatulen ääreen. Luonnonrauha, vapaus ja rehellinen fyysinen työ – kuva, joka elää sitkeästi ihmisten mielissä.

Tämä on kuitenkin enää kaunis tarina, ei kalastajan arkea vuonna 2026.

Yhteiskunnan kontrolli on kasvanut. Kalastajan työhön kuuluu jatkuvasti paisuva paperityö. Pienyrittäjän perusvelvoitteet – kirjanpito, verot ja vakuutukset – ovat vasta alkua.

Elintarvikealan omavalvonta kirjanpitoineen vie aikaa päivästä toiseen. Jokainen vaihe on dokumentoitava ja arkistoitava tarkastuksia varten. Venekin on ilmoitettava alkutuotantopaikaksi, ja jos myy kalaa torilla, siitäkin on tehtävä erillinen ilmoitus.

Tammikuusta alkaen myös sisävesikalastajien on täytynyt raportoida elinvoimakeskukselle päivittäin päivän kulun yksityiskohdat. Jokaiselle lajille luodaan oma erätunnus, joka seuraa kalaa digitaalisesti koko ketjun. Merialueilla raportointi on vielä tiukempaa kiintiöidyillä lajeilla – ilmoitus on tehtävä jo ennen rantautumista, jotta valvoja ehtii paikalle tarkistamaan ilmoituksen oikeellisuuden.

Kalastaja on perinteisesti valmistanut suuren osan pyydyksistään itse. Nyt muovien kierrätystä koskeva SUP-direktiivi rinnastaa kalastajan teollisiin valmistajiin ja ulottaa tuottajavastuun myös omaan käyttöön valmistettuihin pyydyksiin. Lisäksi on pidettävä kirjaa käytöstä poistetuista välineistä, ilmoitettava niiden toimituspaikat ja raportoitava kadonneet pyydykset.

Yksi kalastuksen vanhimmista perinteistä on muuttunut uudeksi byrokratian kerrokseksi.

Tänä vuonna Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden vierasaine- ja jäämävalvonnan maksullisuus laajeni koskemaan myös kaupallisesti kalastettua kalaa. Valvontaohjelman kustannukset katetaan elinkeinolta perittävällä maksulla, joka perustuu vuosittaiseen raportointiin. Taas yksi uusi ilmoitus samoista kaloista, joista raportoidaan jo valmiiksi useille viranomaisille.

Kalastajan ammatti on muuttunut lamaannuttavaksi byrokratian viidakoksi, jonka ensisijainen tarkoitus tuntuu olevan hallinnon ylläpito.

Jos haluamme, että Suomessa on tulevaisuudessakin kaupallisia kalastajia, tarvitaan toiminnan ja valvonnan tietojärjestelmiä, jotka mahdollistavat sujuvan arjen ja tunnistavat kalastuksen yritystoiminnaksi. On selkeytettävä kaupallisen kalastajan määritelmää ja nykyistä velvoiteviidakkoa.

Muuten alalle on äärimmäisen vaikeaa saada uusia toimijoita.

Juha Korhonen

puheenjohtaja

Suomen sisävesiammattikalastajien liitto ry

Jarno Aaltonen

puheenjohtaja

Suomen ammattikalastajaliitto ry