Huoltovarmuus unohtuu markkinataloudessa yhtä nopeasti kuin lähiruoka kuntien budjeteissa

S-marketissa käydessä syke nousee ja mieliala laskee: Coop siellä, Coop täällä. Vappusiman sitruunoita ostaessa halpuutustulokas oli paikallisen marketin ainut vaihtoehto. En osaa sanoa, monessako tuoteryhmässä tilanne on sama, mutta pelottavan nopeasti tulokas tuntuu valtaavan hyllyn kuin hyllyn.

Valloitus ulottuu ostoskassin ulkonäköön asti. Kun unohdan kestokassin kotiin ja joudun ostamaan muovisen, päädyn tahtomattani kulkemaan kansainvälisen merkin liikkuvana mainoksena. Mieluummin mainostaisin vaikka edes kaupparyhmää itseään.

Tulokkaan tuotteiden hinta on usein halpa. Laatu sen sijaan ei vaikuta hääviltä ainakaan sen perusteella, mitä olen välttelystä huolimatta kokenut. Olisi hurskastelua väittää, etten osta tuontituotteita lainkaan.

Hyvillä ulkomaisilla tuotteilla on roolinsa suomalaisten kauppojen valikoimissa, joita ne osaltaan piristävätkin. Viedäänhän suomalaisiakin tuotteita, ja joku toivottavasti ilahtuu niistä asioidessaan vaikkapa saksalaisessa myymälässä.

Kaupan merkit olen pääsääntöiset jättänyt hyllyyn ennenkin mutta linja on nyt tiukentunut entisestään. En halua ”valikoiman” muuttuvan Kotimaista-sarjan ja Coopin vuorotteluksi. Arvostan työtä, tuotekehitystä ja arvoja oikeiden brändituotteiden takana.

Koska taloustilanne samaan aikaan on mitä on, pyrin toteuttamaan yhä tarkemmin etenkin ilmastosyistä paljon toisteltua mottoa ”vähemmän, mutta parempaa”. Voin jättää jotakin turhaa pois ostoskärrystä, jotta pystyn valitsemaan vastuullisia suomalaisia tuotteita.

Ymmärrän, että on myös kuluttajia, joilla ei ole enää karsittavaa kärryssään, ja se on asia erikseen. Mutta suurella osalla meistä on varaa valita. Siitä huolimatta mahdollistamme kansainvälisen ruokajätin kasvua omilla euroillamme.

Kauppojen lihaosastoilla käyn melko vähän. Maalaisena karjapaikkakunnan asukkina onneni ovat hyvä yhteydet paikallisiin tiloihin, joiden ansiosta lihasta maksettavia euroja ei tarvitse juuri kierrättää kaupan kautta. Kaikissa tuotteissa en ole yhtä onnekas, vaan joudun tyytymään kauppojen valikoimiin. Se, mitä niihin valikoimiin päätyy, on suurta vallan käyttöä.

Olen monen muun tavoin pettynyt. Aikana, jona vastuullisuutta korostetaan kaikkialla, kaupat tuovat valikoimiinsa lihaa maista, joissa tuotannon vaatimukset ovat selvästi alhaisempia kuin meillä.

Aikana, jona monella taholla vaaditaan suut vaahdossa omavaraisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamista, kauppa kyykyttää suomalaista elintarvikeketjua. Tiloja lopettaa jatkuvasti, mutta huoli siitä ei näytä painavan. Markkinataloudessa huoltovarmuus unohtuu yhtä nopeasti kuin lähiruoka-ajattelu kuntien budjeteissa.

Miksi minäkin sitten kaikesta huolimatta käyn osuuskaupassa? Siksi, että se on pienen asuinkuntani keskusta-alueen ainut kauppa. Ja ilmeisesti sellaisena pysyykin, sillä Kesko vasta ilmoitti, ettei täkäläinen asiakaspohja sitä kiinnosta.

S-marketin kanssa kilpailevaa myymälää on turha toivoa. Kunnan toisella laidalla ja naapurikunnissa vaihtoehtoja sentään vielä on. Niissä asioiminen tuntuu nykyisin melkein lomamatkalta.

Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun Tuottaja.