Lukijalta: Politiikassa sovitetaan yhteen erilaisia metsiin liittyviä arvoja

Tutkijatohtori Anna Kukkonen esitti (MT 27.2.) tutkimusryhmänsä havaintoja ristiriidasta julkisen metsäkeskustelun ja valtiovallan metsäpäätösten välillä, syyttäen metsäsektoria ekologien vaientamisyrityksestä.

Artikkelissa painotetaan metsien ekologisia arvoja ja unohdetaan taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset sekä Suomessa erityisen merkittävä yksityisen omistuksen ulottuvuus. Näitä sovitetaan yhteen juuri politiikassa ja demokratiassa.

Monen metsänomistajan arkitodellisuus tutkijoiden vaientamisesta ei vastaa Kukkosen näkemystä. Esimerkiksi luontopaneelien puheenjohtaja, joka istuu Kukkosen tutkimusta rahoittaneen Koneen säätiön hallituksessa, esiintyy Yleisradion uutisissa ja keskusteluohjelmissa erityisen kattavasti verrattuna metsien kasvun ja hoidon ja taloudellisten vaikutusten tutkijoihin.

Ympäristötutkijoiden adressit voi nähdä myös vallan välineenä. Kukkosen mainitsemissa tutkijapiireissä saattaa olla juuri sellaisten tutkimusalojen edustajia, jotka hyötyvät itse lisääntyvän rahoituksen vuoksi siitä, että metsäkonfliktia pidetään yllä. Artikkelissa esiin nostettu vasemmistohallituksen kaipuu kuvaa osan tutkijoista myös politisoituneen.

Kukkonen käyttää artikkelissa esimerkkinä vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelukriteereihin vaikuttamista. On totta, että metsänomistajien etujärjestö vaikutti lainsäädäntökriteereihin avoimesti. Kannatamme arvokkaiden vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua, mutta meille on tärkeää, että se tapahtuu reilujen periaatteiden mukaan.

MTK oli keskeisesti luomassa vapaaehtoisuuteen perustuvaa vanhojen metsien suojeluohjelmaa Metsoa parikymmentä vuotta sitten. Metsänomistajien etujärjestönä olemme paraikaa edistämässä vahvasti kaupallisten luontoarvomarkkinoiden syntymistä, jolla metsien luontoarvojen parantamista edistettäisiin yksityisen markkinarahan avulla.

Suojelu ei takkua siksi, että lobbaisimme suojelua vastaan, vaan siksi että suojelukorvauksiin ei valtiolla ole riittävää rahoitusta. Sitä emme voi hyväksyä, että metsänomistajien omaisuuden käyttöä rajoitettaisiin ilman asianmukaisia korvauksia harmaana suojeluna, johon liian löysät vanhojen metsien kriteerit olisivat johtaneet.

Metsäsektori pyrkii tasapainoon ilmaston, biodiversiteetin ja talouden välillä. Ratkaisut löytyvät yhteistyöstä ja tahdosta kompleksisten asioiden ymmärtämiseen.

Tutkijan tehtävä ei ole politiikan teko, mutta moniarvoista tutkimusta tarvitaan politiikan tekoon. Kestävä metsänhoito on Suomen vahvuus, ja sen kehittäminen vaatii kaikkien osapuolten panosta.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.