Turvallisuus vaatii tekoja – komissiolla on näytön paikka puolustusinvestointien suhteen

Asevoimien tehokas liikkuminen EU-rajojen sisällä takkuaa pahasti. EU:n 1,7 miljardin euron sotilaallisen liikkuvuuden budjetti jaettiin ilman geopoliittista arviointia ja puutteellinen valmistelu johti varojen ennenaikaiseen hupenemiseen. Tämä on vakava varoitusmerkki EU:n kyvystä huolehtia turvallisuudestaan.

EU:n tilintarkastajien uusi raportti on tylyä luettavaa. Puutteellinen sotilaallinen arviointi hankkeiden valinnassa jätti kriittiset reitit Ukrainasta etelään lähes huomiotta. Komission sekava ja hätiköity valmisteluprosessi loikin näin ongelman koko EU:n kokonaisturvallisuudelle. Samalla kävi ilmi epämiellyttävä todellisuus - EU:n puolustustoimet eivät ole valmiit nykypäivän vaatimuksiin.

Kyseessä ei ole uusi haaste. Turvallisuuskysymykset ovat kuuluneet unionimme historiaan alusta asti: hiili- ja teräsyhteisö luotiin 1950-luvulla taloudelliseksi rauhan takaajaksi. Vuosikymmenten ajan jäsenmaat ovat suhtautuneet yhteiseen puolustukseen vältellen, mutta nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa tämä ei ole enää mahdollista – EU tekeekin paluuta perusasioihin.

Uusi komissio näyttää ottavan suunnan vakavasti. Puolustuskomissaarin nimitys ja komission työohjelman painotukset kertovat puolustuksen merkityksestä. Münchenin turvallisuuskonferenssin saama laaja mielenkiinto ja maaliskuussa julkaistava komission puolustuksen valkoinen paperi viestivät siitä, että puolustus on ja pysyy päättäjien agendalla.

Samaan aikaan kun Brysselissä puhutaan, Ukrainassa soditaan. On selvää, ettei EU voi keskittyä vain pitkän aikavälin suunnitelmiin – tarvitaan myös välittömiä toimia. Kun Yhdysvaltojen tuki on epävarmaa, on Euroopan oltava valmis ottamaan enemmän vastuuta. Sotilaallisen liikkuvuuden edistämisen kaltaiset hankkeet onkin jatkossa toteutettava aiempaa tehokkaammin ja perusteellisemmin.

Suomi ja muut jäsenmaat näyttävät nyt komissiolle suuntaa. Valtiojohtajien viimeaikaiset linjaukset osoittavat, että puolustukseen ja puolustusteollisuuteen ollaan valmiita panostamaan. Erityisesti Euroopan investointipankin suurempi rooli puolustusrahoituksessa on merkittävä askel. EU:n puolustustuotannon kehittyminen auttaa osaltaan vähentämään riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista.

Me EU:n tilintarkastajat jatkamme puolustusmenojen valvontaa. Seuraavassa monivuotisessa budjetissa on mielenkiintoista nähdä, miten uusi komissio jakaa puolustusvaroja. Jos malli perustuu elpymisvälineen tulosperusteisuuteen, on komission varmistettava, että varainvalvojilla on aiempaa paremmat työkalut rahavirtojen seuraamiseen. Eurooppalaisten turvallisuutta ei voida taata, jos siihen käytetyt verovarat katoavat valvonnan ulottumattomiin.

Kolumnin kirjoittaja on Suomen jäsen Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa.