Biokiertotalous rakentuu kotimaisille arvoketjuille

Lähi-idän kriisi on nopeasti näkynyt kohonneina hintoina polttoainepumpuilla, mutta myös maailman lannoitemarkkinat ovat sekaisin.

Kohonneet hinnat uhkaavat tuoda maatalouteen paitsi kustannuskriisin, niin lannoitteiden saatavuuden heikentyessä edessä on nopeasti globaalisti vakavampi tilanne; pula ruuasta.

Kustannusten nousu, inflaatio, koronnostot ja osakkeiden syöksy – läntiset taloudet ovat fossiilisten raaka-aineriippuvuuksien takia osa geopoliittista valtapeliä.

Voisiko tilanne olla toisin? Viime viikolla tutustuin Vieremällä biokaasun tuotannon ja käytön keskittymään.

Biokaasu tuotetaan maatalouden sivuvirroista eli lannasta ja nurmesta ja käytetään paikallisen yrityskylän lämmöntuotannossa ja teollisuuden prosesseissa sekä liikennepolttoaineena.

Kunnan ajoneuvot toimivat jo täysin biokaasulla hiihtopitäjän latukonetta myöden. Kunnanjohtaja totesi tyytyväisenä, että eipä ole hinnat vaihdelleet kahteen vuoteen biokaasuautoa tankatessa.

Vieremä on esimerkki siitä, miten kunta ja alueen yritykset voivat yhdessä rakentaa toimivan energiajärjestelmän, jossa rahat eivät valu saudeille vaan savolaisille.

Joulukuussa julkaistussa hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa biokaasun rooli tunnistetaan erityisesti energian huolto- ja toimitusvarmuuden edistäjänä.

Se on energiaa, joka voidaan tuottaa lähellä, paikallisista raaka-aineista, ja käyttää siellä missä tarve on: liikenteessä, lämmössä, prosesseissa.

Kotimaisista raaka-aineista valmistettu liikennebiokaasu on konkreettinen tapa vähentää liikenteen päästöjä. Samalla se luo tulovirtoja paikallisille toimijoille. Tässä yhdistyvät ilmastoteot, aluekehitys ja yrittäjyys.

Biokaasu on kuitenkin muutakin kuin energiaa. Se on tapa hoitaa ravinnekiertoa fiksusti. Kun orgaanisten massojen energia otetaan talteen ja mädätysjäännös jalostetaan lannoitteeksi, suljetaan ravinnekiertoa ja vähennetään päästöjä.

Tuloksena on vähemmän ravinnekuormitusta vesistöihin ja enemmän arvoa paikallisille toimijoille.

Tavoitteena on mahdollistaa biokaasun tuotantoprosessin lopputuotteiden laaja ja turvallinen käyttö esimerkiksi metsälannoitteena tai pelloilla, ja samalla varmistaa biokaasuinvestointien ennakoitava toimintaympäristö.

Suomen CAP-suunnitelmaan hyväksyttiin merkittäviä muutoksia vuodelle 2026. Jatkossa maatila voi saada investointitukea biokaasulaitosinvestointiin myös niissä tapauksissa, joissa osa tuotetusta energiasta myydään tilalta ulos käytettäväksi muuhun, kuin maatalouden tuotantotoimintaan.

Tehokkaampaa ravinteiden kierrätystä puolestaan tuetaan mm. jatkamalla biokaasulaitosten ravinnekiertotuen toimeenpanoa ja sen laajentamista teknologianeutraaliksi.

Edistämällä biokiertotalouden ratkaisuja Suomi parantaa omavaraisuutta ja nostaa jalostusastetta.

Kun kotimaiset arvoketjut vahvistuvat, syntyy työtä, investointeja ja osaamista, joka kantaa myös vientimarkkinoille. Edelläkävijyys kiertotaloudessa on suomalainen kilpailuetu.

Kun rakennamme paikallisista vahvuuksista – uusiutuvista luonnonvaroista, osaamisesta, yhdessä tekemisestä – syntyy kestävää kasvua, joka kantaa kriisienkin keskellä.