Yhteiskunnallisten hyötyvaikutusten kannalta toistaiseksi epäselvästi perustellulla sosiaaliturvan osauudistuksella, toimeentulotukiuudistuksella, ollaan tasapainottamassa valtiontaloutta.
Valtiolla on ennenkin ollut ja näyttää taas olevan tarve keventää menojaan siirtämällä niitä kunnille, kuten nyt yksilön viimesijaiseen toimeentuloon liittyvässä muutoshankkeessa.
Kunnat eivät ole aina ennenkään selviytyneet tämän kokoluokan tehtävistä yksilöiden kannalta yhdenvertaisesti. Kuntien tulot eivät siihen ole riittäneet. Erot maan eri osissa ovat ja pysyvät suurina.
Eriarvoistuminen voi johtaa yksilötasoilta isompiin kriiseihin, kuten sote-järjestelmien uudistuksessa näyttää olevan käymässä.
Järjestelmämuutokset sosiaaliturvaan ovat varmasti tarpeen, mutta ne ovat vaativia ja hitaita toteuttaa. Vaikutusarvioita tulisi tehdä, ja päättäjien pitäisi kyetä sitoutumaan toimenpiteisiin yli vaalikausien.
Organisaatioille, kuten tavan ihmisillekin, nuorista vanhuksiin, tulisi jakaa tietoa, antaa aikaa ja mahdollisuus oppia sosiaaliturvan perusteita ja sopeutua niihin.
Kun hyvään pyritään, kenenkään hätää ei pitäisi epämääräisillä, sekavilla perusteluilla lisätä. Toivoa pitäisi.
Markku Peutere
Lemi
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.