Yliö: Hakkuiden rajoittamista esittävien kannattaa vielä odottaa tutkimustulosten tarkentumista

Luonnonvarakeskuksen julkistamien tietojen mukaan Suomen metsät ovat muuttumassa tai jo muuttuneet hiilen sitojasta eli hiilinieluista hiiltä ilmakehään vapauttavaksi saastelähteeksi. Tämä voi johtaa hiilipörssissä suuriin korvauksiin muille maille. En puutu tähän kansainvälisen politiikan leikkikehään, vaan tarkastelen asiaa sellaisena, kuin se pitääkin ottaa.

Onko tosiaan niin, että vuosisatoja suomalaisen elämämuodon ja talouden selkärankana olleet metsät ovatkin nyt lähes hiilivoimalaan verrattava saastelähde?

Luonnonvarakeskuksen julkaisemat tulokset hämmentävät perinteistä metsäalan asiantuntijaa ja metsänomistajaa. Luken laatiman yhteenvetokaavion mukaan metsien kehitys on noin vuoden 2010 jälkeen muuttunut perinteisestä hyvän kasvun ja poistuman aikakaudesta tilanteeseen, jossa yhä tarkemman hiilitaselaskennan mukaan metsät eivät olekaan niin selkeästi hiilinieluja kuin aikaisemmin on päätelty.

Itse kuulun metsämiessukupolveen, joka metsäohjelmilla ja metsänomistajia neuvomalla pyrki edistämään metsien talouskäyttöä ottamalla samalla huomioon ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet.

Kun tarkastelee Luonnonvarakeskuksen viimeisiä metsien hiilitasetietoja, huomaa selvän käänteen olevan noin 2010 tienoilla. Tällöin päättyi Luken määrittelyn mukaan vakaa perustaso, jolloin puuston kasvu ja poistuma olivat tasapainossa ja puuston vuotuinen kasvu ylitti selvästi poistuman.

Mitä tämän jälkeen tapahtuikaan – muuta kuin että minä ja muut vanhan koulukunnan metsäammattilaiset jäimme eläkkeelle?

Luonnonvarakeskuksen mukaan vuoden 2010 jälkeen kasvu taantui, poistuma kasvoi ja lisäksi maaperän karikkeen hajoaminen ja ojitettujen turvemaiden tilanne muuttuivat niin, että olemme uudessa, haasteellisessa tilanteessa.

Kokosin Luonnonvarakeskuksen tietojen rinnalle markkinahakkuiden tilastot vuosituhannen vaihteen jälkeen. Niiden mukaan keskimääräiset vuotuiset hakkuut olivat vuosina 2001–2005 hakkuut 54 miljoonaa kuutiometriä, 2006– 2010 50,7 miljoonaa kuutiometriä, 2011–2015 54,9 miljoonaa kuutiometriä, 2016–2020 63,4 miljoonaa kuutiometriä ja vuosina 2021–2024 63,2 miljoonaa kuutiometriä.

Hakkuut ovat siis vuoden 2010 jälkeen kasvaneet ja ovat tällä hetkellä noin 20 prosenttia vuosituhannen alkua korkeammalla tasolla. Ne ovat kuitenkin edelleen puuntuotannollisesti kestävällä tasolla, jos ne kohdennetaan ja toteutetaan oikein.

On muistettava, että hakkuiden laatu ja kohdentaminen ovat määrän ohessa ratkaisevia tekijöitä. Harvennushakkuut tulee tehdä oikeaan aikaan ja oikean mitoitettuina, jolloin ne lisäävät puuston elinvoimaa ja kasvua. Uudistushakkuita ei saa tehdä liian aikaisin, koska liian aikaisin tehtynä ne vähentävät kasvua.

Kummassakin asiassa Luke raportoi etenkin männiköiden hakkuissa merkittäviä virheitä edellisen metsävarainventoinnin tietojen julkistamisen yhteydessä 2010-luvun lopulla. Männyn kasvun taantuminen johtui tästä.

Ymmärtääkseni valtakunnan metsävaratiedot perustuvat yhä enemmän pysyvien koealojen toistuviin mittauksiin. Esimerkiksi karikkeen hajoamisen tiedot perustuvat näihin mittauksiin, joten niitä voidaan vanhempien vuosien tietoihin käyttää vain mallinnuksilla. Siksi maaperätiedot tarkentuvat seurantamittauksilla ajan myötä.

Siitä johtuvat Luken laskelmissa viimeisten vuosien, etenkin 2020-luvulla, metsien tiedoissa ilmenevä metsien selvästi lisääntyvä hiilipäästöjen määrä.

Tämän vuoksi kannattaa rauhassa odotella tutkimuksen edistymistä ennen kuin aletaan vaatia hakkuiden määrän nopeaa ja rajua rajoittamista.

Metsänomistajalla tilanne on selkeä. Jos metsää haluaa hoitaa ja hakata, entiset ohjeet ja ammattilaisten neuvot ovat edelleen päteviä.

On myös aina muistettava asioiden suhteellistaminen. Luonnonvarakeskuksen koostetietojen mukaan Suomen metsät ovat viimeisten vuosien aikana muuttuneet 1,2 megatonnin verran saastelähteeksi. Tätä voi verrata EU-maiden aiheuttamaan 4 000 megatonnin fossiilisten polttoaineiden käytön vuosittaiseen hiilipäästöön.

Kun tähän mielessään lisää sellaisten maiden kuin Kiinan, Venäjän, USA:n ja Kanadan päästöt, ei tarvitse ihmetellä, miksi ilmaston lämpeneminen ei ole lähelläkään ratkaisuaan.

Suomen metsien käytöllä ei ole ilmastonmuutoksen torjunnassa suurtakaan merkitystä. Siihen tarvitaan radikaalia fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä.

Suomen metsät itse asiassa kärsivät fossiilisten polttoaineiden käytöstä siinä missä muutkin toimialat.

Timo Weckroth

maatalous- ja metsätieteen lisensiaatti