Lukijalta: ECC-broileri ei ole askel kohti parempaa broilerintuotantoa vaan hyppy hyvinvointipesun ansaan

Broilerintuotanto on epäeettistä ja yliviritettyä tehotuotantoa, jolla on positiivisia vaikutuksia vain sille, joka saa lintujen tehtailusta tilipussinsa. Kuten tutkijat ja alalla toimivat tietävät, broilerintuotanto on linnuille kivuliasta, ja siksi joissakin Euroopan maissa on alettu myydä vaihtoehtoa – hitaammin kasvavaa broileria.

Maaseudun Tulevaisuudessakin 25.4. esitelty eurooppalainen kanasitoumus (ECC) sisältää kuusi kohtaa, joista ensimmäinen on se, että yritys noudattaa EU:n lainsäädäntöä.

Lisäksi siinä määritellään, että broilereita voi kasvattaa enintään 30 kiloa neliömetrillä, joka tarkoittaa noin kolmeatoista kanaa neliöllä. Tällaisessa tungoksessa eläminen estää lajityypillisen parvikäyttäytymisen. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa on suositellut, että broilereiden kasvatustiheyden tulisi olla enintään 11 kiloa neliömetrillä, mikä sekin on liian ahdasta.

Sitoumuksessa edellytetään hitaammin kasvavan rodun käyttämistä, mikä tarkoittaa 35 päivän sijaan noin 70 päivää ennen teurastusta. Lisäksi sitoumus vaatii kaasu- tai sähkötainnutusta, luonnonvaloa halleihin ja minimaalisesti virikkeitä.

Sitoumus ei perustu tieteelliseen tietoon siitä, mitä kana tarvitsee. Eläinten oikeuksien kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Sitoumus ei ota kantaa seurauksiin, joita hitaammin kasvaviin broilereihin siirtymisellä on: rehunkulutus ja lämmitystarve lisääntyvät eli päästöt kasvavat. Eläinten oikeuksia ei voi kestävästi edistää huomioimatta ympäristöä.

On väärin, jos viestimme yrityksille ja kuluttajille pienten viilausten broilerintuotantoon olevan “askelia parempaan”. ECC vahvistaa eläintuotannon asemaa, vie resursseja vääriin suuntiin ja mahdollistaa hyvinvointipesun, johon hitaammin kasvava broileriparka hukkuu.

Jalostus on mennyt niin pitkälle, että broileri ei voi elää edes lyhyttä elämäänsä terveenä. Tuotanto on tehotuotantoa, ja ECC ei sitä muuta. Tuotannon hienosäätämisen sijaan meidän pitäisi kehittää kanattomia vaihtoehtoja ja lopettaa kestämätön eläinteollisuus.

Tiina Ollila

väitöskirjatutkija, FM

Porvoo

Helinä Ääri

post doc -tutkija, FT

Masku