Lukijalta: Salametsästyksen kitkemiseen löytyy keinoja

Suomessa ihmetellään Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätöstä ja ruoditaan Lapinlahden tapausta. Etäältä katsottuna kaikki näyttää juuri siltä, miten asiaa katsoo kaupunkilaisen ja asiasta tietämättömän näkökulmasta.

Suurpetojen osalta tilanne on erittäin haasteellinen ja tilanne on jatkunut jo kahden vuosikymmenen ajan. Maaseudulla asutuksen liepeillä ja nykyään asutuskeskuksissakin liikkuvat suurpedot eivät käyttäydy normaalilla tavalla.

Jokainen asiaan perehtynyt tietää, kuinka asia ratkaistaan. Miksi näin ei tehdä?

Ensimmäinen asia on lukita suurpetojen suurin sallittu määrä. Toinen käytännön keino on lumijälkilaskenta, jotta saadaan riittävän tarkka ja kaikkien hyväksymä tieto suurpetojen määrästä. Kolmas käytännön keino on säätää eduskunnassa laki, joka antaa oikeuden leikata suurpetojen määrän oikealle tasolle.

EU on lukemattomia kertoja ilmoittanut, että suurpeto-ongelma on kansallisesti hoidettava asia. Suomalaisten ei tule nojata juridisesti aina unionin selkänojaan. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut (MT 4.9.2023), riista-alan eli maa- ja metsätalousministeriön, Riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksen juridinen ja taloudellinen sidos ei anna tilaa vapaalle keskustelulle.

Jos toimiin ei ryhdytä, se tarkoittaa yhä pahenevaa suurpetotilannetta. Varsinais- Suomen tiheään asutun susialueen asukkaat eivät kestä yhä pahenevaa susiongelmaa ja huolta lastensa ja kotieläimensä turvallisuudesta.

Mikä on metsäalan maastotöiden tulevaisuus, jos karhukanta yhä kasvaa? Karhu- ja susikannan kasvu lisää riskiä ihmisiin kohdistuvista suurpetovahingoista ja rajoittaa elinkeinotoimintaa maaseudulla.

En yllättänyt Metsästäjäliiton kyselytuloksesta, jonka mukaan usko viranomaisiin ja poliitikoihin on mennyt. Sanoilla ja asiapapereilla ei ole enää merkitystä ja niihin ei ole enää minkäänlaista luottamusta.

Salametsästykseen on lääkkeet, mutta se ei ole keppi vaan porkkana.

Asko Lampinen

kirjailija

Muhos