Lykätään älypuhelimen hankinta yläkouluikään

Hankin ensimmäisen kännykän parikymppisenä, kun muutin omilleni opiskelemaan. Sitä ennen sain yhteyden kavereihin lankapuhelimella. Kyläkoulun kansalaistaidon tunnilla opetettiin, miten luuriin vastataan kohteliaasti.

Lapsuuden parhaina hetkinä muistan ennalta suunnittelemattomat tapaamiset. Lojuin sängyllä ja luin tylsistyneenä puhkikaluttua Tintti-albumia. Sitten kaveri pamahti kylään, ja päivä oli pelastettu. Hypättiin korkeutta, juostiin taloa ympäri ja leikittiin pikkuautoilla.

Nyt olen itse pienen tyttären isä ja toivon, että lapseni voisi jatkaa leikkimistä mahdollisimman pitkään. Omaehtoinen leikkiminen kehittää muun muassa fyysisiä ja sosiaalisia taitoja sekä ongelmanratkaisukykyä.

Olen lukenut viime aikoina amerikkalaisen sosiaalipsykologin Jonathan Haidtin kirjaa Ahdistunut sukupolvi. Menestysteoksessa Haidt esittää, kuinka puhelimeen perustuva lapsuus syrjäytti vauraissa länsimaissa leikkiin perustuvan lapsuuden noin 15 vuotta sitten.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että Haidt yksinkertaistaa asioita syyttäessään älypuhelimia mielenterveydenhäiriöiden epidemiasta.

Kärjistyksistä huolimatta teos on painava puheenvuoro. Myös Suomen kouluterveyskyselyt osoittavat, että sosiaalinen media ja älylaitteet ovat yksi merkittävä syy nuorten ongelmien takana. Lapset ja nuoret tapaavat nykyään ystäviään vähemmän kasvokkain, oppimistulokset ovat laskussa, univaje kasvaa ja liikkuminen vähenee.

Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola kertoi MTV3:n haastattelussa (19.4.), että suomalaislapset saavat ensimmäisen älypuhelimen keskimäärin jo kuusivuotiaana. He pääsevät sosiaalisen median koukuttavan viihdesisällön pariin aikaisemmin kuin missään muussa maassa maailmassa.

Lapsilla ryhmäpaine on kova, joten vanhempien pitäisi yhteistuumin lykätä hintavien älypuhelimen ostamista vähintään yläkouluikään. Jälkikasvuun saa yhteyden myös perus- tai kellopuhelimella.

Suomi suojaa lapsia päihteiltä ja rahapeleiltä, mutta emme osaa suitsia riittävästi älylaitteita. Muut Pohjoismaat ovat antaneet maakohtaisia suosituksia lasten ruutuajalle. THL:n täytyy terhakoitua ja antaa selkeä suositusikäraja, minkä ikäiselle älypuhelin kannattaa hankkia.

Opetusministeri Anders Adlercreutzin on tuotava viipymättä esitys koulujen kännykkäkiellosta eduskuntaan. Selkeä malli olisi puhelinten kerääminen aamulla kännykkäparkkiin varsinkin alakoulussa. Näin lapset saisivat keskittyä välitunneilla pihaleikkeihin ja kasvokkaiseen kanssakäymiseen.

Aikuisille on vaikea antaa virallisia ruutuaikasuosituksia, sillä monen ihmisen työ on nykyään tietokoneella istumista. Vapaa-ajalla meidän pitäisi kuitenkin näyttää lapsille esimerkkiä. Joskus olen itsekin sortunut kurkkimaan kännykkää hiekkalaatikolla, vaikka kakkujen tekeminen on paljon tärkeämpää.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.