Älypuhelin on syrjäyttänyt nuorison kiinnostuksen jopa pahantekoon: nuorison aika ja into eivät riitä enää pukukoppien rikkomiseen ja sotkemiseen
Maatilalla varttunut maailmanmestari Jarmo Virtanen toteaa, että vielä hetki sitten sivukylien lapset olivat hyvässä kunnossa ja pesivät kaupunkilaiset urheilussa. Nyt on toisin, ja vanhemmat voivat osaksi katsoa peiliin.Tilaajalle
Jarmo Virtanen aloitti voimaharjoittelun isän tekemillä painoilla tilalla sijainneen myllyn alakerrassa. Kuva: Johannes TervoEntinen voimanoston moninkertainen maailmanmestari Jarmo Virtanen hoitaa nykyään työkseen Kristiinankaupungin liikuntapaikkoja.
Hän toteaa entisenä maatilan poikana, että urheilupaikkojen hoidossa on paljon samaa kuin maanviljelijän työssä.
”Säiden mukaan eletään. Välillä kastellaan, sitten leikataan nurmia. Välillä säät pakottavat odottamaan, että pääsee taas tekemään hommia.”
Hän on työssään huomannut pari mielenkiintoista ilmiötä viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Älypuhelin hallitsee lasten ja nuorten elämää. Se on johtanut siihen, että kymmenessä vuodessa lasten liikkuminen on vähentynyt roimasti.
”Yleisurheilu on mennyt ihan alas, ja jääkiekkokaukaloilla on hiljaista. Enää pukukopeissa ei tehdä edes ilkivaltaa ja sotketa, sillä kaikki istuvat nyt kännykkä kädessä ja pelaavat.”
”Yleisurheilu on mennyt ihan alas, ja jääkiekkokaukaloilla on hiljaista.”
Toinen havainto on, että maaseudulta tulevien lasten kunto laskee tällä hetkellä jopa enemmän kuin kaupungissa. Tämä havainto tukee myös tutkimuksia.
”Ennen oli toisin. Jos sivukyliltä tuli kiekkoporukka kaupunkiin pelaamaan, he pesivät kaupungin pojat 15–0.”
Syynä muutokseen on, että liikuntapaikat ovat haja-asutusalueella harvassa ja fyysinen työ vähenee maatilojen harventuessa.
Omat haasteensa on kaupungissakin. Sijainti meren rannalla tarkoittaa sahaavaa lämpöä ja sitkeää jääkerrosta liikuntapaikoille. Suolalla sitä voi yrittää pehmentää, mutta kovin aikaisin ne eivät yleensä aukea kesälajeille.
Virtanen varttui Metsälän kylässä sukutilalla Siipyyn kunnassa, joka muuttui kuntaliitoksessa 1973 osaksi Kristiinankaupunkia.
Virtanen toteaa, että myös vanhemmat voivat katsoa nuorten liikuntainnon hiipumisessa peiliin.
Hänen nuoruudessaan oli tavallista, lapset ja isät pelasivat ”höntsää” ja monenlaisia pallopelejä yhdessä. Samalla liikunnallinen esimerkki siirtyi luontevasti ja hauskasti jälkikasvuun.
Tämän päivän trendi taas on Virtasen mukaan se, että monessa perheessä harrastukset ovat lähes kuin toinen hoitopaikka. Lapset kiikutetaan sinne, enemmän tai vähemmän omasta tahdosta.
- Osaston luetuimmat
