Saarisen mielestä isoin haaste on, miten nuoret saataisiin kertomaan kiusaamisesta edes jollekin aikuiselle. ”Moni ajattelee, että kyllä mä vielä tämän kestän. Mutta kiusaamista ei pidä sietää ollenkaan.” Kuva: Jarno Mela
Puhelimien käyttö oppitunneilla loppuu, päätti rehtori ‒ oppilaiden vastustus hävisi yksinkertaisella keinolla
Turengin yhteiskoulun rehtori Mika Saarinen päätti viime vuonna, että puhelimien käyttö oppitunneilla saa loppua. Muutoksella on ollut myönteisiä vaikutuksia lapsiin.Tilaajalle
Rehtori Mika Saarinen sanoo päivittäin kysyvänsä monien oppilaiden kuulumisia. ”Voin heittää läppää heidän kanssaan, mutta jos näen jonkun surullisena tai itkevän, menen kysymään, mikä sulla on.” Kuva: Jarno MelaEnnen haastattelua rehtori Mika Saarinen on lähettänyt kiinnostavan viestin: Kouluväkivallan suhteen tilanne Turengin yhteiskoulussa on rauhallinen. Viimeisin tapaus on viiden vuoden takaa. Kyseessä oli nyrkkitappelu, jota selviteltiin myös poliisin kanssa.
On lähdettävä katsomaan, miltä näyttää tässä koulussa, jota käy 365 7.–9-luokkalaista nuorta. Turenki on Janakkalan kuntaan kuuluva noin 7500 asukkaan kylä Kanta-Hämeen maakunnassa.
Yläkoulu sijaitsee harjun laella, kaartuvan tien päässä. Vasemmalla notkossa on lumen peittämä urheilukenttä, jossa voi luistella ja kesäisin pelata pesäpalloa.
On marraskuinen iltapäivä ja oppilaat ovat päässeet jo koulusta.
Sisällä Saarinen ohjaa istumaan työhuoneeseensa, kirjojen ja paperipinojen valtakuntaan. Joulusiivouksen ehtii tehdä myöhemminkin, hän heittää.
”Meillä on hyvä henki ja kivat oppilaat. Pääosin koulussamme on turvallinen olla, mutta kaikki eivät tietenkään niin koe.”
Suurimmalla osalla nuorista menee Saarisen mukaan ihan hyvin tai tosi hyvin. Osalla nuorilla on elämässään hankalaa.
Turengin yhteiskoulu eikä Janakkala ole noussut mediaotsikoihin kouluväkivallan vuoksi. Mutta silti sielläkin on kiusaamista: itse asiassa hieman enemmän kuin verrattuna koko maahan.
Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan Turengin yhteiskoulun 8.–9.luokkalaisista reilut 9 prosenttia vastaajista koki koulukiusaamista vähintään kerran viikossa. Vastaavasti koko maan samanikäisistä nuorista kiusaamista koki vajaa 8 prosenttia.
”Henkinen väkivaltakin on kouluväkivaltaa, sitä on ihan turha kaunistella. Välillä näkee ja kuulee niin kamalia asioita, mitä nuoret on toisilleen sanoneet”, Saarinen huokaisee ja sanoo, että huomennakin on tulossa selvittelyyn eräs kiusaamistapaus.
Saarinen kuvaa, että henkinen väkivalta on hyvin vakavaa haukkumista, joka liittyy ulkonäköön ja vaatteisiin. On myös ”tapa ittes”-kehotuksia.
”Tytöt osaavat henkisen puolen raaemmin, sillä heillä on mielikuvitusta haukkumasanojen keksimisessä ja he eristävät porukasta.”
”Ei lapsen kasvatus mitään rakettitiedettä ole.”
Mika Saarinen on kahden aikuisen pojan isä, joka veti tarvittaessa tiukatkin rajat. Rajoilla osoitetaan rakkautta. Kuva: Jarno MelaKouluväkivalta on siirtynyt yhä enemmän sosiaaliseen mediaan.
”Some on räjäyttänyt ihan uudelle tasolle tämän homman, koska kiusaaminen voi jatkua jopa 24/7. Tapauksia on tosi vaikea selvittää.”
Saarinen antaa esimerkin: Viime kesänä kaksi vanhempaa otti häneen yhteyttä lapsensa somekiusaamisesta. Koska koko henkilökunta oli lomalla, ainoa ratkaisu oli selvittää tapaus vasta kun koulu alkoi.
”Mutta oikeasti kiusaaminen pitäisi selvittää heti tuoreeltaan, jotta siitä olisi hyötyä”, hän painottaa.
Viime vuonna koulussa tehtiin iso muutos: puhelimet alettiin kerätä oppilailta oppitunnin alussa. Näin tehdään monissa Suomen kouluissa, mutta ei läheskään kaikissa. Mitään lakisääteistä linjausta asiaan ei ole.
”Aluksi tietenkin jotkut oppilaat napisivat. Sanoin heille, että jos he eivät suostu laittamaan puhelintaan laatikkoon oppitunnin ajaksi, minä tulen hakemaan puhelimen pois.”
Vain kerran Saarinen on hakenut puhelimen pois. Siihen loppui hänen mukaansa vastustus.
”Oppilaat tietävät, että puhelin kannattaa antaa säilytykseen tunnin ajaksi, koska jos minä haen puhelimen, sitten säilytän sitä koko päivän huoneessani.”
”Voin sanoa, että tässä iässä talon rakentaminen on aika rankkaa hommaa.”
Mika Saarinen
Rehtori Turengin yhteiskoulussa ja Aavan koulussa.
Turengin yhteiskoulua käy 365 oppilasta ja Aavan koulua parikymmentä lastensuojelun asiakasta.
Syntynyt vuonna 1970 Hämeenlinnassa. Asuu Hattulassa.
Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan koulutusohjelmasta 1994.
Virkarehtorina vuodesta 2008 Kanta-Hämeen alueen eri kouluissa.
Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi alaskanhuskya ja yksi alaskanmalamuutti sekä kaksi aikuista poikaa.
Harrastaa vaeltamista, koirien kanssa liikkumista, sienestystä ja marjastusta.
Motto: Periksi ei anneta.
Muutos oli selkeä: oppitunneilla oli rauhallisempaa. Iso osa oppilaista on kertonut, että pystyy keskittymään paremmin.
”Sain kymmeniä viestejä vanhemmilta, jotka kiittivät meitä ratkaisusta”, Saarinen sanoo.
Mika Saarinen toivoo, että Petteri Orpon (kok.) hallitus kirjaisi lakiin, että oppilaiden pitää antaa puhelimet pois jokaisessa koulussa oppitunnin ajaksi. Hallituksen tavoitteena on nimittäin rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä, sillä se parantaisi keskittymistä.
”Jotkut vanhemmat varmasti valittaisivat lakimuutoksesta, sillä siinä kajottaisiin ihmisen perusoikeuksiin ja omaisuuden suojaan. Mutta toisaalta perusopetuslain mukaan opettajalla on oikeus poistaa opetusta häiritsevä esine.”
Puhelimien käytön rajoittamisella kouluissa voisi olla hänen mukaansa hyviä vaikutuksia. Tuntien aikana lähetetyt ikävät viestit loppuisivat.
Mutta voisiko älypuhelimien käyttöä kiristää Turengissa vielä enemmän?
”Voisimme harkita, että yhdellä välitunnilla puhelimet olisivat poissa. Se voisi olla liikunta- tai toimintavälitunti”, Saarinen pohtii.
Saarisen mielestä kouluissa on riittävästi keinoja puuttua kiusaamiseen. Tiukempien kurinpintokeinojen sijaan pitäisi keskittyä nuorten pahoinvoinnin lievittämiseen. Kuva: Jarno MelaKouluväkivalta on vuosien mittaan muuttunut, Saarinen sanoo. Hänen lapsuudessaan oli enemmän nyrkkitappeluita kuin nykyisin. Hän myöntää, että että on kerran itsekin tapellut yläasteella jääkiekkopelin jälkeen.
”Se oli kuitenkin tasavertainen, perinteinen nyrkkitappelu. En koe itse olleeni kiusaaja.”
Kiusaaminen on muuttunut nyt enemmän henkiseksi painostamiseksi ja porukasta eristämiseksi, mikä jatkuu myös vapaa-ajalla, hän sanoo.
Koulukiusaamista ei Saarisen mielestä kitketä asettamalla lisää kurinpitokeinoja nuorille koulussa. Koko Suomessa on taisteltava nuorten yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja pahoinvointia vastaan.
”Kouluissa on jo riittävästi keinoja kiusaamiseen puuttumiseen. Lievin on kasvatuskeskustelu ja vakavin kiusaajan erottaminen. Jälkimmäinen ei ole mielestäni hyvä ratkaisu, sillä kiusaajakin tarvitsee apua. Kiusaaminen on aina oire jostain.”
Saarisen mukaan kiusaamista vähentäisi, jos lapset saisivat kokea kuuluvansa kouluyhteisöön.
”Meidän oppilaskuntamme järjestää kaikenlaisia juhlia ja tempauksia. He ovat esimerkiksi teipanneet Olet tärkeä -kortteja luokkiin. Aina jos ne kysyvät minulta rahaa tällaisiin juttuihin, annan mielelläni.”
Koululla on tarkoitus aloittaa myös ensi syksynä kouluvalmentaja. Tarkoituksena on lisätä yhteisöllisyyttä ja kuunnella nuorien murheita.
”Sain kymmeniä viestejä vanhemmilta, jotka kiittivät meitä ratkaisusta.”
Siitä huolimatta, että Turengin koulun kiusaamisprosentti oli hieman huonompi kuin koko Suomessa, Saarinen nostaa esiin heidän koulunsa kiusaamisen ehkäisyn tiimin, jonka oppilaat ovat kokeneet hyvänä. Tiimiin kuuluu hänen lisäkseen erityisopettaja ja opinto-ohjaaja.
”Yhdeksässä kymmenestä tapauksesta kiusaaminen oli vähentynyt vuoden sisällä. Se on valtakunnallisesti todella hyvä tulos.”
Kiusaamistiimi toimii Saarisen mukaan tehokkaasti, sillä asiat otetaan heti käsittelyyn, kun ne tulevat tietoon. Oppilailla on mahdollisuus tuoda esiin oma kantansa tilanteessa.
”Kerromme selkeästi, että kiusaamisen on loputtava. Kerromme myös, mitä seuraa, jos niin ei käy.”
Saarinen kehottaa kiusattujen lasten vanhempien taistelemaan oman lapsen puolestaan. ”Koululle ja tarvittaessa poliisille on ilmoitettava kiusaamisesta.” Kuva: Jarno MelaSaarisen aikuiset lapset ovat jo lähteneet kotipesästään. Pari vuotta sitten hän muutti vaimonsa kanssa Hämeenlinnasta Hattulaan ja rakensi pääosin itse talon keskelle metsää, järven rannalle. Metsänomistaja hän ei kuitenkaan ole.
”Voin sanoa, että tässä iässä talon rakentaminen on aika rankkaa hommaa”, Saarinen naurahtaa.
Hän kuvailee olleensa vanhempi, joka asetti lapsilleen tarvittaessa tiukatkin rajat.
”Rajat on rakkautta. Ei lapsen kasvatus mitään rakettitiedettä ole. Lapsi tarvitsee perusturvan, mutta välillä on oltava tiukkana”, Saarinen toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
