Sarakylän pienen koulun oppilasmäärä kääntyi nousuun – kyläaktiivi auttaa maallemuuttajia asunnon etsinnässä

Joku voisi ajatella, että Sarakylä sijaitsee kaukana kaikesta, mutta jos asiaa katsoo kyläläisten vinkkelistä, sehän sijaitseekin kaiken keskipisteessä.

Pudasjärven, Ranuan ja Posion kuntakeskuksiin on noin 60 kilometriä. Jos isompaa pitäjää kaipaa, niin Ouluun, Kuusamoon ja Rovaniemelle ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.

Kylän sydän on pian Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu koulu.

”Monesti ollaan taisteltu koulun puolesta”, Sarakylän kyläseuran puheenjohtaja Kaisa Nivala huokaa.

Oppilasmäärän vähennyttyä syrjäisyys on suojellut koulua lakkautukselta. Lakisääteinen 2,5 tunnin maksimiaika päivittäisiin koulumatkoihin ylittyisi, jos alakoululaiset joutuisivat matkustamaan sivukylien perukoilta Pudasjärven kuntakeskukseen Kurenalle.

Nyt pienen alakoulun oppilasmäärä on kuitenkin kasvussa. Viime vuonna oppilaita oli vain 14, tänä vuonna 19 ja ensi vuodeksi ennuste on 25.

”Uusia perheitä on muuttanut, palannut ja perustettu. Kuuteen perheeseen odotetaan parhaillaan vauvaa”, viiden lapsen isä Janne Kummala kertoo.

Kyläaktiivi Janne Kummala toivottaa varsinkin lapsiperheet tervetulleiksi Sarakylään. Hän lupaa auttaa asunnon etsinnässä. Kuva: Kai Tirkkonen

Kummala on harrastuksenaan kartoittanut tyhjillään olevia taloja, selvittänyt niiden omistajia ja heidän myyntiaikeitaan sekä mainostanut kylää maalle muuttoa harkitseville.

”Osa omistajista ei halua laittaa taloa julkiseen myyntiin, mutta on antanut minulle luvan kertoa kohteista potentiaalisille ostajille. Kysyntä on yllättävän kovaa”, hän sanoo.

”Koulu ei ole pelkästään koulu. Siellä järjestetään kaikki yhteiset tapahtumat”, Nivala kertoo.

Ruokasalissa pidetään kokouksia ja iso liikuntasali on iltaisin jatkuvasti käytössä. Suosittuja harrastuksia ovat lentopallo ja sähly.

”Kyläseuran lisäksi meillä on paljon muutakin yhdistystoimintaa, esimerkiksi maa- ja kotitalousnaiset, osuuskuntia ja rauhanyhdistys”, kyläseuran varapuheenjohtajana toimiva Rebekka Sarajärvi kertoo.

Erityisesti Kummala suosittelee aluetta niille, jotka haluavat asua luonnon keskellä. Metsästykseen, kalastukseen, marjastukseen, sienestykseen ja villiyrttien keräämiseen lääniä riittää.

Syötteen kansallispuistokin on vain 35 kilometrin päässä.

Noin 350 asukkaan Sarakylän erikoisuus on elokuussa järjestettävät kaksipäiväiset vattumarkkinat. Vuosikymmenien perinne juontaa juurensa aikaan, jolloin alueella tehtiin valtavia avohakkuita ja niiden jäljiltä aukot puskivat vadelmaa.

Markkinoiden vetonaula ei enää ole pelkästään vattu, vaan monipuolinen kattaus kauppiaita, ohjelmaa, puheita ja tietysti lettukahvit. Kävijöitä on ollut jopa 500.

”Musiikki ei täällä pauhaa, mistä on tullut kiitosta”, kyläseuran haliituksessa toimiva Toivo Kiminki toteaa.

Janne Kummala, Kari Jylhänlehto, Toivo Kiminki ja Kaisa Nivala eskarilaisten ja 1.-2.-luokkalaisten luokkahuoneessa. Kuva: Kai Tirkkonen

Kyläseura uskoo koulun vetovoimaan.

Katto ja käyttövesiputket on hiljattain uusittu ja luokissa on vanhan nostalgian lisäksi uudet älytaulut sekä modernit oppimateriaalit, opettaja Kari Jylhänlehto kertoo.

Elina-puolisonsa kanssa pitkän uran koulussa tehnyt Jylhänlehto on yrittänyt jäädä jo eläkkeelle, mutta seuraajaa ei ole vielä löytynyt. Vaikka työ kiinnostaisi, myös mahdolliselle puolisolle pitäisi löytyä töitä.

”Sarakylään saatiin valokuitu vuonna 2014, mikä mahdollistaa myös etätyöt”, Kiminki mainostaa.

Lastenhoitaja Sari Tuomivaara vetää ryhmäperhepäivähoitoa Sarakylän koulun yhteydessä. Aiemmin hän työskenteli kotonaan. Kuva: Kai Tirkkonen

Koulun kyljessä on pari vuotta sitten aloittanut uusi ryhmäperhepäivähoito, jossa käy kahdeksasta yhdeksään 1–6-vuotiasta lasta.

Lapsilla on lounas kesken, kun käymme katsomassa hoitopaikan tiloja. Aurinkoinen pikkupoika juoksee Rebekka Sarajärven syliin. Vaikka kyseessä ei ole oma äiti, tuttu aikuinen nostaa lapselle hymyn korviin.

Sarajärvi pitääkin kylän vahvuutena hyvää yhteishenkeä.

”Kaikki ovat kuin yhtä perhettä.”