Sarvamaa: Yhteisvelan sijaan Suomi sai mahdollisuuksia

Eurooppalaisia pidettiin koko alkuvuosi jännityksessä sen suhteen, tulisiko komissio esittämään uutta yhteisvelkaa. Näin ei tapahtunut. Tausta menokehysten uudistamiselle perustui sille, että koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä EU:n vuosille 2021-2027 sovitut budjettiraamit alkoivat natista liitoksissaan.

Suomen näkökulmasta komission lopullinen ehdotus oli kenties paras mahdollinen. Yhteisvelan sijaan EU:n menoja halutaan nyt priorisoida Ukrainan tukemiseen, muuttoliikkeen hallintaan sekä suvereniteetin ja EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Vaikka menokehyksiä kasvatetaan noin sadalla miljardilla, pääosa rahoituksesta saadaan EU:n omien varojen, kuten esimerkiksi päästökaupan, maksuja korottamalla.

EU:n uusien menokehysten suuret linjat sopivat Suomelle kuin nenä päähän. Suomen etu on se, että Ukrainaa tuetaan pysyvän välineen kautta. Suomen etu on se, että Venäjän hyökkäyksen myötä kiihtynyttä muuttoliikettä hallitaan, ja että EU panostaa ulkorajojensa valvontaan. Suomen etu on ennen kaikkea myös se, että EU-miljardeja priorisoidaan tulevina vuosina korkean-, viher- sekä bioteknologian hankkeisiin.

Erityisesti jälkimmäisen painopisteen osalta Suomella voi olla eniten voitettavaa. Meillä kehitetään uuden sukupolven verkkoteknologioita ja maailmanluokan supertietokoneita sekä pohditaan uusia tapoja hyödyntää ja kierrättää harvinaisia kriittisiä materiaaleja.

Suomessa osataan myös tuottaa palveluita ja tuotteita, jotka tukevat teollisuutta päästöjen vähentämisessä.

Suomalaisilla yrityksillä, maakunnilla, tutkijoilla ja muilla näiden teemojen parissa työskentelevillä on nyt otolliset ajat hakea ja vaatia EU-rahoitusta hankkeilleen, tuotteilleen ja ideoilleen. Myös alueellisten sekä valtiollisten toimijoiden aktiivisuutta ja apua tarvitaan, jotta EU:ssa varmasti pannaan merkille maamme erikoisosaaminen.

Liikaa ei komission ehdotuksella kannata kuitenkaan hekumoida. Nykyisessä taloustilanteessa on syytä pitää mielessä myös esimerkiksi kasvavien korkokulujen vaikutus koko EU:n budjetille ja rahoitukselle ylipäätään. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että pelkästään EU:n elpymispaketin lainanhoitokuluihin on varattu kuluvalle rahoituskaudelle 19 miljardia euroa.

EU:n on palattava kestävälle taloudelliselle uralle ennemmin tai myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaiden on huolehdittava omasta velkasuhteestaan, ja sitä, että EU:n on käytävä oma budjettikirjansa tiukalla kammalla lävitse.

Jokaisen EU-menoerän kohdalla tulee pystyä kysymään kiperimmät kysymykset: onko tämä ohjelma edelleen tarpeellinen ja tehokas, ja ovatko sen tavoitteet saavutettavissa tuottaen todellista lisäarvoa eurooppalaisille?

Kirjoittaja on europarlamentaarikko.