MT Live: Yhteisvelka ei auta vihreitä investointeja, kun nykyistäkään rahoitusta ei saada liikkeelle

EU:ssa valmistellaan parhaillaan uusia jäsenvaltioiden julkisen talouden puitteita. Merkittävimpänä muutoksena aiempiin raameihin on se, että jäsenmaat voivat jatkossa neuvotella komission kanssa siitä, miten ylisuuri velkaa saadaan painettua takaisin sallittuihin rajoihin.

Suomalaisia uudistuksessa pelottaa etenkin se, saavatko lepsusta taloudenpidosta tunnetut Etelä-Euroopan maat nyt neuvoteltua itselleen erivapauksia velkaantumiselleen.

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Leena Mörttisen mukaan tämä pyritään kuitenkin estämään sillä, että maiden velkakestävyyttä arvioidaan yhteisesti hyväksytyillä kriteereillä.

”Tämä on neuvoston päätelmä, ja ehkä tärkein asia varmistaa, jota ei vielä komission esityksessä suoraan noteerata”, Mörttinen kertoo.

”Vaikka sopeutuspolku tai ura voi olla maakohtainen, tavan jolla velkakestävyys lasketaan tulee olla yhteinen. Jos on neuvoteltu jotain suljettujen ovien takana jotain, eikä me pystytä selittämään että miten ne on laskettu, me ollaan nopeasti toistemme kurkuissa kiinni.”

Mahdollisesti neuvoteltavissa olevilla sopimuspoluilla on tarkoitus ottaa huomioon se, että myös jäsenvaltiot ja niiden taloudet ovat erilaisia.

”Kun velkasääntöjä uusittiin rahoitusmarkkinakriisin jälkeen, ajateltiin että tehdään mahdollisimman tiukat kriteerit, joita kaikki sitten noudattavat” Mörttinen selittää säännösten taustaa.

”Sitten Eurooppaan ja meihin iski sokki toisensa jälkeen ja jäsenmaat tuppasivat vaan velkaantumaan. Todettiin, että oltiin ajauduttu niin kauas toisistamme, että keskustelu yhden numeron pohjalta oli hyvin vaikeaa.”

Yhteisille puitteille velkatasosta ja julkisen talouden alijäämästä on silti perusteet, sillä yhteisvaluutan kautta kaikki Eurovaltiot ovat sidoksissa toisiinsa.

”Samanaikaisesti usein korostetaan sitä, että vastuu velasta ja julkisen talouden kestävyydestä on jäsenmailla itsellään, ja samanaikaisesti sitä, että on yhteiset säännöt ja niiden lipsumisesta pitää voida jopa sanktioida”, Mörttinen sanoo.

"Meillä on kuitenkin yhteinen vastuu euron vakaudesta ja siitä, että Euroopan keskuspankki pystyy tekemään riippumatonta ja itsenäistä rahapolitiikkaansa.”

Parhaillaan inflaation jyllätessä keskuspankki kiristää ohjauskorkoaan. Jäsenvaltioiden talouksien pitää olla sellaisella tasolla että ne kestävät sen, Mörttinen selittää.

Yksi syy velkaantumispuitteiden neuvotteluvaralle on se, ettei kiveenhakatuilla velkarajoilla hidastettaisi jäsenvaltioiden vihreän siirtymän investointeja.

Vihreän energian ja infrastruktuurin investointeihin on ehdotettu myös yhteistä rahastoa, eli käytännössä yhteisvelkaa. Ajatuksena on se, että näin mahdollistettaisiin tarvittavien vihreiden investointien edistäminen myös huonossa taloudellisessa tilanteessa oleville jäsenmaille.

Mörttisen mukaan asiasta on käyty ainakin epävirallista keskustelua, mutta toistaiseksi yhteistä rahastoa ei edistetä.

”Ainakaan komission antama lainsäädäntöehdotus ei sisällä yhteistä finanssipoliittista kapasiteettia. On katsottu, että tämä aiheuttaisi moraalikatoa, sillä tällöin jäsenmaiden ei tarvitsisi huolehtia talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä, vaan voitaisiin luotaa siihen, että EU auttaa kuitenkin näissä elintärkeissä investoinneissa.”

Suomen kanta EU:n yhteisvelkaan on perinteisesti ollut kategorisesti kielteinen. Mörttinen muistuttaa, että tulevalla hallituksella on mahdollisuus muodostaa oma linjansa, mutta toistaiseksi mennään vielä Marinin hallituksen kannalla.

"Se on ollut, että yhteistä rahaa ei nykyistä enempää tarvittaisi.”

Käytössä olevan rahan puute ei Mörttisen mukaan muutenkaan ole tällä hetkellä vihreän siirtymän investointeja rajoittava tekijä. Rahaa eri hankkeisiin luvattiin jo koronakriisin iskettyä, ja iso osa siitäkin on vielä investoimatta.

”Paljon rahaa Euroopassa on jo laitettu liikkeelle. Nyt ongelma on se, että se pitäisi saada kantamaan sitä hedelmää, jota oli tarkoitus.”