Viljelijöiden mitta tuli täyteen ympäri Eurooppaa – ratkaisu on olemassa, ja sitä on jo kokeiltu

Talven aikana on todistettu ennätyksellisen rajuja viljelijöiden mielenosoituksia eri Euroopan maissa. Ranskassa nähtiin valitettava hengenmenetys, kun nuori viljelijä kuoli autoilijan osuttua tiesulkuun. Protestit ovat seuraavaksi leviämässä Espanjaan ja Portugaliin.

Viljelijöiden tyytymättömyyden taustalla on joka maassa jokin maataloustukiin tai verotukseen liittyvä päätös. Yhteinen nimittäjä taas Euroopan unionin hankkeet luontokadon ja ilmastomuutoksen torjumiseksi. Ongelma eivät ole ympäristötoimet sinänsä, vaan pyrkimys maksattaa niiden kustannukset maaseudun elinkeinonharjoittajilla.

Vastauksena mielenilmauksiin EU-komissio on käynnistänyt ”strategisen dialogin” maatalouden tulevaisuudesta. Hanke on epäuskottavuuden huipentuma. Samat ihmiset ovat viimeiset viisi vuotta ovat tuottaneet liukuhihnalta esityksiä, jotka heikentäisivät eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä ilman minkäänlaista kompensaatioita. Keskustelukerhot ovat siitäkin syystä turhia, että maatalouspolitiikan tavoitteet on kirjattu unionin perussopimukseen. Ne velvoittavat komissaareja ja muita EU-virkamiehiä ilman erillisiä päätöksiäkin. Maatalouspolitiikan tavoitteet ovatkin varsin järkeviä: Parantaa tuottavuutta, vakauttaa markkinoita ja varmistaa ruuan saatavuus kaikissa oloissa. EU:n tehtäväksi on annettu myös viljelijöiden kohtuullisen elintason ja ruuan kohtuullisen hinnan varmistaminen.

Osa protesteista on johtanut kansallisiin tukipaketteihin ja epäsuosittujen toimien perumiseen. Torstain huippukokouksen alla myös EU-komissio liikahti kesannointivaatimuksen osalta. Lähestyvät EU-vaalit antavat viljelijöiden vaatimuksille uutta pontta. Niillä voikin olla yllättävän iso vaikutus EU-parlamentin tulevaan kokoonpanoon. Isossa kuvassa kyse kuitenkin ihan muusta kuin yksittäisistä tuki- tai veropäätöksistä. Maailmassa on viime vuosina palattu suurvaltakilpailun tielle. Ruuantuotanto on tässä pelissä keskeinen valtataistelun väline. Venäjä tunnetusti käyttää ruokaa aseena Ukrainassa ja ostaa sillä ystäviä Afrikassa. Samalla se on jo pitkään suojannut ja kasvattanut omaa maataloustuotantoaan. Kiina haalii resursseja kaikkialta maailmasta ruokaturvansa varmistamiseksi. Yhdysvallat ei koskaan ole varsinaisesti luopunut oman tuotantonsa suojelemisesta. EU:ssa maatalous on nähty viimeiset kymmenen vuotta lähinnä ympäristönsuojelun välineenä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. EU:ssa oli vuosikymmeniä järjestelmä, joka takasi viljelijöille kohtuullisen toimeentulon ja kuluttajille kohtuuhintaiset elintarvikkeet. Ensin estetään tuonti maista, joissa EU:n sääntöjä ei noudateta, sitten säädetään tuottajahinnat kohdilleen kiintiöillä ja lopuksi tehdään ilmaston ja ympäristön hyväksi se mitä pitää. Niin, ja rahoitus. Tullimaksuilla tietysti. Esimerkiksi 10 prosentin tulli kaikelle tuonnille riittää tuplaamaan nykyisen EU:n budjetin. Eikä tarvita senttiäkään veronmaksajien rahaa.