Lukijalta: Purran väitteet eivät kuvaa Suomen laitonta sortotaloutta

Valtiovarainministeri Riikka Purra syytti kolumnissaan 5.1. ulkomaalaisia työmarkkinoiden hyväksikäytöstä ja maalasi kuvan Suomesta, jota uhkaavat ”viidakon lait”. Purra käytti Paavo Teittisen Finlandia-palkittua tietokirjaa Pitkä vuoro poliittisen agendansa tukena sivuuttaen sen keskeisen sanoman.

Teittisen kirja ei osoita, että työperäinen hyväksikäyttö olisi maahanmuuton seuraus. Päinvastoin se kuvaa, kuinka ihmiskauppa ja riisto ovat vuosikymmeniä jatkuneet Suomessa poliittisen ja viranomaisvalvonnan välinpitämättömyyden vuoksi.

Hyväksikäyttö ei ole tuontitavaraa. Siihen ovat syyllistyneet myös suomalaiset yrittäjät, rikollisverkostot ja asiakkaat. Suomalaiset yritykset ovat tuomioistuimen mukaan alistaneet pakkotyöhön thaimaalaisia marjanpoimijoita. Suomalaiset miehet ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen Itä-Euroopasta ja Venäjältä tulleita naisia. Kiinalaisia kivenhakkaajia on orjuutettu suomalaisen yrittäjän tehtaalla ja Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olevia siivoajia on käytetty hyväksi Espoon ja Vantaan koulujen siivousten ulkoistamisissa.

Ihmiskauppa kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 2004, ja senkin jälkeen viranomaiset ovat usein epäonnistuneet tunnistamaan rikoksen. Tutkijoiden mukaan poliisi pitää rikosnimikkeitä liian hankalina soveltaa ja vetoaa resurssipulaan jättäessään rikosilmoituksia tutkimatta.

Uhrien motiivien epäileminen on ollut helpompaa kuin tekijöihin puuttuminen.

Purra syyttää ulkomaalaisia epärehellisyydestä ja ahneudesta, vaikka nämä ilmiöt eivät ole Suomelle vieraita. Ero on siinä, että ulkomaalaiset ovat usein heikommassa asemassa: riippuvaisia työnantajasta, oleskeluluvasta ja vailla turvaverkkoja.

Vastuu ei ole uhreilla vaan niillä, jotka säätävät lait ja jakavat resurssit. Suomen sortotalous ei katoa rasistisilla kolumneilla, vaan poliittisella vastuunkannolla.

Roberto Blanco Raitasuo

Helsinki