”Joka tehtaalla toistuu sama ongelma työnantajan suulla: nyt käydään pudotuspeliä”

Mitä tuumivat metsäteollisuuden työntekijät tulevaisuudesta? Minkään tuotteen tilauskirjat eivät tunnu täyttyvän. Sellutehtaat seisovat tai ajavat pienemmällä teholla, paperikoneiden käyntiasteet hiipuvat 70 prosentin tasolla, kartongin kysyntä ei vaan tahdo nousta.

Maakuntia kiertäessäni olen huomannut, että joka tehtaalla toistuu sama ongelma työnantajan suulla: nyt käydään ”pudotuspeliä” siitä, mitkä yhtiöt säilyvät, mille niistä riittää puuta ja mistä sammuvat valot. Puun määrä ja hinta eivät luo virtaa yhtiöiden kassaan.

Kulukuurin takia työntekijöiltä toivotaan tällä hetkellä joustavuutta ja ketteryyttä, jotta juuri se heidän yksikkönsä jatkaisi kulkuaan. Kulujen kurissapito on mennyt jopa niin pitkälle, että eräs yhtiö jätti laskut maksamatta. Tämä on huono esimerkki joustavuudesta ja ketteryydestä.

Paperiliitto tutkii säännöllisesti jäsentensä ajatuksia liitosta ja työnantajista. Taloustutkimus selvitti tänä syksynä muun muassa, kenet halutaan sopimaan työehtosopimuksista. Vastaajista 92 prosenttia oli sitä mieltä, että Paperiliiton pitää solmia työehtosopimukset työntekijöiden puolesta, vaikka kyseessä ovatkin yrityskohtaiset sopimukset.

Saman kyselyn mukaan 84 prosenttia oli sitä mieltä, että työmarkkinajärjestöjen käymät työehtosopimusneuvottelut ovat paras tapa huolehtia pelisäännöistä työmarkkinoilla. Kun yhtä aikaa halutaan lisätä paikallista sopimista, eivät ainakaan Paperiliiton jäsenet näe sille tarvetta. Toki on todettava, että paikallinen sopiminen on jo nykyisillä sopimuksilla laajasti mahdollista.

Kyselyllä selvitettiin myös, onko maan hallitus tehnyt oikein, kun se on yksipuolisesti puuttunut työmarkkinoiden pelisääntöihin ja muuttanut työelämää sekä sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Tämän väittämän kohdalla 83 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Hallitus epäonnistui, kun puuttui työmarkkinoiden pelisääntöihin.

Pohdintaa työmarkkinakentässä aiheuttaa myös niin sanottu vientimalli. Olen 20 vuoden kuluessa ollut neuvottelemassa ensin keskitettyjä, myöhemmin yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Olen istunut liiankin usein valtakunnansovittelijan toimistossa, kun emme ole päässeet osapuolina yhteiseen ymmärrykseen siitä, mikä on alalle ja työntekijälle parasta.

Voin todeta, että sopimuksen syntymistä ei ainakaan auta se, jos sovittelijan käsiä sidotaan. Sovittelijan puolueettomuutta pitää suojella. Jos toinen osapuoli tietää rajat ja lopullisen ratkaisun ennen sovitteluun menoa, on sovittelujärjestelmä rikottu. Omasta kokemuksestani pyydän: älkää rikkoko toimivaa järjestelmää.