Hormuzinsalmen kriisi pakotti Euroopan katsomaan peiliin

EU:n sisämarkkinat muodostavat unionin selkärangan ja perusajatuksen: yhdessä toimivat markkinat tekevät Euroopasta vahvemman kuin osiensa summan.

Tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus on jo vuosikymmenten ajan rakentanut kilpailukykyä ja luonut vakautta. Erityisesti Suomen kaltaisten pienempien jäsenvaltioiden yrityksille nämä laajemmat markkinat ovat olleet elinehto.

Tätä perustaa on kuitenkin viime aikoina koeteltu. Kiristynyt kansainvälinen tilanne ja Hormuzinsalmen jännitteet ovat muistuttaneet, kuinka haavoittuvaisia olemme energiantuonnin ja markkinoihin kytkeytyvien hintashokkien suhteen. Mahdollinen energiakriisi ei olisi nykypäivänä vain hintakysymys, vaan koko talouden toimintaedellytysten testi.

Sisämarkkinoiden ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu kriisienhallintaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tuore raportti palveluiden sisämarkkinoista paljasti karuja rakenteellisia puutteita.

Palvelut muodostavat noin 70 prosenttia unionin taloudesta, mutta vain viidennes palveluista ylittää rajoja. Haasteiden vakavuudesta kertoo se, että jopa 60 prosenttia yli 20 vuotta sitten tunnistetuista esteistä on edelleen olemassa.

Rakenteellisista ongelmista huolimatta komissio vaikuttaa heränneen sisämarkkinoiden vaikeaan todellisuuteen vasta kriisien ja heikentyneen kilpailukyvyn aiheuttaman paineen kautta. Pöytään on tuotu nopeita toimia kriisitilanteen hallitsemiseksi ja jäsenmaiden välisen koordinaation vahvistamiseksi. Toimet keskittyvät kuitenkin pitkälti oireiden lievittämiseen, eivätkä ne itsessään ratkaise taustalla olevia rakenteellisia ongelmia.

Juuri tästä syystä sisämarkkinoiden nykytilanne onkin veronmaksajalle myrkyllinen. Rakenteellisia puutteita ei ole korjattu ja kriiseihin on vastattu lisäämällä julkista rahoitusta ja tukia.

Elvytyspaketin kaltaiset toimet ovat kyllä tukeneet taloutta ja investointeja, mutta kriiseihin vastaaminen julkisella rahalla on samalla lisännyt huolta velkaantumisesta, kustannuspaineista ja julkisen talouden kestävyydestä.

Tämä talouskehitys kiristää asetelmaa jäsenmaiden välillä. Osa vaatii lisää yhteisiä investointeja ja joustoa sääntöihin kasvun tukemiseksi, kun taas toiset korostavat finanssikuria ja velkaantumisen riskejä. Näiden jännitteiden ratkaiseminen on keskeistä myös sisämarkkinoiden tulevaisuuden kannalta.

Kokonaiskuva on siis vaikea, mutta kenties Hormuzinsalmen kaltaisten kriisien kohdalla onkin löydettävissä jotain positiivista. Ne eivät vain lisää painetta lyhyen aikavälin ratkaisuihin, vaan pakottavat meidät myös katsomaan peiliin.

Sisämarkkinoiden peruskorjaus on strateginen välttämättömyys ja kaivattu askel kohti vahvempaa, omavaraisempaa ja yhtenäisempää Eurooppaa.

Kolumnin kirjoittaja on EU:n tilitarkastustuomioistuimen jäsen.