EU ojentaa viljelijöille kättä, johon hallituksen kannattaisi tarttua

Brysselistä kajahti vapun alla viesti, joka vie hallitukselta ainakin yhden argumentin olla tukematta alkutuotantoa nykyistä merkittävämmin vielä kuluvalla kaudella.

Valtiontukiin yleensä nihkeästi suhtautuva ja vapaakaupan puolesta liputtava EU-komissio päätti tukimekanismista Lähi-idän kriisin runtelemille jäsenmaille. Komissio antoi luvan tukea kriisin eniten koettelemia toimialoja eli maataloutta, kuljetuksia ja kalanjalostusta.

Komissio antaa jäsenmailleen mahdollisuuden kattaa tuella jopa 70 prosenttia kriisin aiheuttamasta polttoaineen ja lannoitteiden hinnannoususta. Maataloustuottaja voi saada tukea enimmillään 50 000 euroa (MT 1.5.).

Määräaikainen mekanismi on käytössä vuoden loppuun, joten hallituksella ei ole aikaa hukattavaksi, mikäli se aikoo tarttua mahdollisuuteen. Kevään kehysriihen anti jäi alkutuotannon osalta vaatimattomaksi. Maatalouden energiaveronpalautusta korotetaan määräaikaisesti nostamalla veron lisäpalautus direktiivin sallimaan maksimiin viime ja tämän vuoden osalta. Palautusta korotetaan neljällä sentillä litralta.

Hallitus päätti myös käynnistää selvityksen ruokasektorin huoltovarmuutta varmistavista toimista. Turpeen varmuusvarastointi puolestaan jatkuu vuoteen 2030. Energiaturpeen tuki ja huoltovarmuuden varmistaminen saa kahdeksan miljoonaa euroa.

Niin sanotusta ammattidieselistä päättäminen jää käytännössä seuraavalle hallitukselle, vaikka riihessä määräaikaiselle tuelle näytettiin vihreää valoa. Dieselillä käyville kuljetusyrittäjille odotusaika on pitkä. Perusväylänpidosta tinkimisen pelätään lisäksi vaikeuttavan esimerkiksi puunkuljetuksia.

Alkutuotannon merkitys on korostunut koronapandemian, Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen ja Iranin-konfliktin polttoainekuljetuksille aiheuttamien ongelmien kaltaisten kriisien seurauksena. On hyvä, että kotimaisen ruuan ja energiantuotannon tärkeydestä puhutaan edes silloin.

Todellista huoltovarmuutta olisi kuitenkin toimia jo ennen kriisejä. Kun ongelma on sylissä, ollaan auttamatta myöhässä. Kotimaisella tuotannolla ja tuottajien säällisellä toimeentulolla on myös itseisarvoa. Muun muassa kohonneet polttoaine- ja lannoitekustannukset uhkaavat lyödä siihen merkittävän loven.

Julkisen talouden tiukka tilanne on laajasti tiedossa. Kyse on kuitenkin myös arvovalinnoista siinä, miten vähiä euroja kohdennetaan. Hallituksella on vielä vuosi aikaa vaikuttaa suomalaisen alkutuotannon tulevaisuuteen. Sen kannattaa sen vuoksi suhtautua EU-komission linjaukseen mahdollisuutena, jota voisi politiikan kielellä tutkia vähintäänkin avoimesti.

Kuluttajaluottamuksen ollessa alhaalla kaupassa käydään kukkaron ehdoilla, jolloin ulkomaisten halpismerkkien valmistajat kiittävät. Kotimaisen tuotannon avittaminen tuskin olisi vaalitäky huonoimmasta päästä. Kaikkien on syötävä, joten äänestäjien näkökulmasta rahaa voisi käyttää huonomminkin kuin kotimaisen tuotannon turvaamiseen.

Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja