Lukijalta: Vanhojen metsien suojeluprosessi sivuutti tieteen

Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiassa luontokadon pysäyttämiseen ja suojelupinta-alan kasvattamiseen. Yksi keskeinen toimenpide on vanhojen metsien suojelu, jota EU on ohjeistanut tausta-asiakirjoin. Suomi on valmistellut tätä vuodesta 2023, mutta prosessia on viime aikoina kritisoitu – syystä.

Prosessin tueksi Syken ja Luken tutkijat kokosivat tieteellisen pohjamateriaalin vanhojen metsien määrittelystä. Tämän jälkeen ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö laativat omat ehdotuksensa julkisuudelta salassa. Hallitus päätti lähettää lausunnoille maa- ja metsätalousministeriön version määrittelyistä, jonka perusteella suuri osa tutkijoiden määrittelemistä vanhoista metsistä olisi jäänyt suojelun ulkopuolelle.

Kaikki asiantuntijatahot arvostelivat linjausta. Tutkijoiden työtä käytettiin prosessissa “tieteen kilpenä”, vaikka heidän esityksensä sivuutettiin.

Samaan aikaan Metsähallitus laati ohjetta siitä, miten kriteerejä sovelletaan maastossa. Juuri tämä ohje ratkaisee, miten vanhan metsän rajaukset käytännössä tehdään. Ohjeen olisi voinut antaa tutkimuslaitosten valmisteltavaksi tai liittää lausuntomateriaaliin, mutta näin ei toimittu. Metsähallitus on vähätellyt ohjeen merkitystä, mutta ei ole avannut sen valmistelua ulkopuolisille asiantuntijoille.

Julkisuuslain mukaan valmistelun dokumentit ovat julkisia, mutta niitä ei ole luovutettu tutkijoiden tietopyynnöistä huolimatta. Salailu on ollut poikkeuksellisen tiukkaa, eikä sille ole perusteita.

Samalla Metsähallitus on tehnyt metsänkäyttöilmoituksia kymmeniin metsiin, jotka olisi voitu sisällyttää suojeluun, jos lausuntopalautteeseen olisi reagoitu tai maasto-ohje laadittu toisin. Osa kohteista sijaitsee eteläisessä Suomessa, jossa lisäsuojelu on erityisen välttämätöntä. Joillakin hakkuukohteilla on jopa korkeammat luonnonarvot kuin Metso-ohjelmassa tai aiemmissa valtion suojelupaketeissa suojelluilla alueilla. Tämä herättää kysymyksen Metsähallituksen kyvystä tehdä laadukkaita suojelupäätöksiä valtionmailla.

Asiantuntijoiden vahvempi rooli päätösten valmistelussa, ja päätösprosessien suurempi avoimuus olisivat vahvemman demokratian mukaisia muutoksia nykyiseen.

Demokratian keskeinen periaate on avoin valmistelu sekä tieteellisen tiedon ja poliittisten arvovalintojen selkeä erottaminen. Vanhojen metsien suojeluprosessissa nämä periaatteet on toistuvasti rikottu. Siksi kritiikki ei ole demokratian vastustamista vaan sen puolustamista.

Panu Halme

tutkimusprofessori

Suomen ympäristökeskus

Mikko Mönkkönen

professori

Jyväskylän yliopisto

Anna Kukkonen

tutkijatohtori

Helsingin yliopisto