Lukijalta: Vihreä ammoniakki on nostettava Suomen strategiseksi huoltovarmuushankkeeksi

Suomen ruoantuotannon huoltovarmuutta mitataan usein omavaraisuusasteen kautta. Verrattain korkean omavaraisuuden taustalla on kuitenkin tosiasiassa merkittäviä riippuvuuksia erilaisten tuotantopanosten tuonnista ulkomailta.

Yksi tällainen on typpilannoitteiden tuotannossa tarvittava ammoniakki, jota tuodaan yhä jopa Venäjältä. Tämä riippuvuus on kriittinen ja strateginen haavoittuvuus.

Venäläisen ammoniakin korvaaminen on tärkein prioriteetti, mutta tuontimaan korvaaminen toisella ei ole kestävä ratkaisu.

Fossiilisesta ammoniakista on ylipäänsä päästävä irti. Teknologia tähän on jo olemassa, sillä vihreää ammoniakkia voidaan valmistaa puhtaalla sähköllä tuotetusta vedystä ja ilmasta erotetusta typestä.

Riippuvuushaasteen helpottamiseksi on tärkeää tietysti myös vähentää teollisten lannoitteiden tarvetta ylipäänsä uudistavalla viljelyllä ja ravinteiden tehokkaalla kierrätyksellä.

Synteettisen, vihreän ammoniakin tuotantoinvestoinnit tuskin toteutuvat täysin markkinaehtoisesti. Julkisen rahankäytön on kuitenkin oltava tehokasta ja yksityistä pääomaa vivuttavaa.

Yksi keino vauhdittaa ammoniakkituotannon rakentumista olisivat valtion huoltovarmuusvarastohankinnat. Valtio voisi sitoutua ostamaan markkinoilta tietyn määrän vihreää ammoniakkia, jolloin investointeja suunnittelevilla olisi sekä näkymä teollisen mittakaavan kysyntään että kannustin kilpailla hinnalla.

Keskeinen edellytys ammoniakin tuotannolle on riittävä päästöttömän sähkön ja sähköverkkojen kapasiteetti. Kuumana käyvän datakeskusbuumin keskellä onkin varmistettava, että edullista sähköä ja sähköverkkokapasiteettia riittää myös huoltovarmuuden kannalta välttämättömille investoinneille.

Vaikka teollisen mittakaavan tuotannon eteneminen tuo vihreän ammoniakin hintaa alas, säilyy jonkinlainen hintaero fossiiliseen ammoniakkiin todennäköisesti pitkään. Selvää on, ettei tätä kustannusta pidä maksattaa jo valmiiksi ahtaalla olevilla tuottajilla eikä fossiililannoitteista irtautuminen saa heikentää suomalaisten tuottajien asemaa markkinoilla.

Vaaralliseen lannoiteriippuvuuteen on tämän hallituskauden aikana vastattu lähinnä silmät sulkemalla. Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti vihdoin käynnistää selvityksen Suomen irtautumisesta fossiilisesta ammoniakista, ammoniakin huoltovarmuuden vahvistamisesta sekä puhtaan ammoniakin kotimaisen tuotannon ja käytön edellytyksistä.

Tiekarttojen laatimisen aika on kuitenkin jo mennyt, nyt tarvitaan konkreettisia toimia investointien käynnistämiseksi.

Ulla Santti

kunnanhallituksen 2.varapuheenjohtaja (vihr.), Siilinjärvi

Atte Harjanne,

kansanedustaja (vihr.), Helsinki