Oikeanlainen raha jumittaa – liian tiukka pankkisääntely ei palvele ketään

Vanhoja maalaiskomedioita katsellessa hymähtää, minkälaista pankkiasiointi onkaan ollut joskus maaseudulla.

Köyhä talonpoika lampsi suoraan pankinjohtajan pakeille, ja laina heltisi pellon ostamiseen.

Itse kyseisiä aikoja kokematta on toisten muistojen varassa, joihin aika tekee yleensä tepposensa. Jokin vuosikymmenien saatossa on kuitenkin muuttunut.

Digitalous on vienyt monia palveluita ruudun taakse. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Päivittäiset asiat toimivat mobiilipankissa varmasti paremmin kuin koskaan historiassa.

2020-luvun palvelukonseptin haavoittuvaisuus paljastuu sen sijaan suuremmissa elämän talousasioissa, olipa kyseessä sitten asunto- tai yrityslaina.

Pankkien fuusioituessa monia peräpitäjien konttoreita on laitettu kiinni. Silloin palvelutaso vääjäämättä heikkenee.

Kaupungeissa ongelmana puolestaan tuntuu olevan liian suureksi kasvanut asiakasmäärä. Kaikkea modernikaan ihminen ei halua tehdä etänä.

Aidon palvelun lisäksi rahan saaminen voi olla tiukassa, etenkin maaseudulla asuville. Jolleivät paikallispankit rahoita aluettaan, kuka sen tekee?

Mitään uutta finanssikriisiä ei tietenkään toivota, mutta pankkien tarpeeton varovaisuus ei palvele lopulta ketään.

Haaste ei kosketa pelkästään maaseudulla asujia ja maanviljelijöitä. Myös muilta yrittäjiltä kuuluu, ettei rahaa saa.

Yritystoiminnan rahoittamiseen liittyy suurempiakin riskejä, mutta varsinaisen rahoituspäätöksen ohella rahan tilillekilahtamisnopeudella on merkitystä.

Kriittisellä hetkellä rahan saapuminen ei voi kestää pari viikkoa, sillä bisnestä tehdään tässä ja nyt.

Pankeissakin on toki eroja. Samoilla vakuuksilla sama asiakas saa yhdestä pankista rahaa, toisesta ei. Palveluakin voi vielä onneksi osassa pankeista aidosti kehua.

Pankeille kuuluu luonnollisesti vapaus valita asiakkaansa, mutta tilanne on todella haastava maaseudulle: rahaa eikä palveluakaan tunnu saavan.

Kolmas pankkeihin liittyvä trendi on alati kiristyvä sääntely, joka rahan saantia ainakin vaikeuttaa.

EU:n pankkisäädöksien kiristymisellä on sinällään hyvät tarkoitusperät, pyritäänhän niillä muun muassa kitkemään järjestäytynyttä rikollisuutta.

Kaikkea sääntelyä ei kuitenkaan voi rakentaa italialaisten tomaattimafiosojen varalta, sillä rikolliset keksivät kyllä keinon huijata järjestelmää.

Perinteisten pankkien varovaisuuden aikana toisaalla rahaa saa vähän liiankin helpolla.

Erilaisia kulutusluottoja irtoaa jopa parinkympin kodinelektroniikan hankintoihin.

Rahaa saa siis markkinoilta, mutta usein täysin vääriin asioihin. Turhuuksia rahoitetaan samalla, kun elämän tärkeimmät investoinnit saattavat olla työn ja tuskan takana.

Yhteiskunnan kasvu ja ihan tavallinen arkikin vaativat yksityisen rahan liikkumista, missä pankit ovat keskiössä.

Maalaiskomediapankin palveluille olisi varmasti kysyntää.