Asiantuntijalta: Hallituksen selitykset ennallistamissuunnitelmasta eivät vakuuta

Keskustan eduskuntaryhmän saama vastaus kirjalliseen kysymykseen Suomen ennallistamissuunnitelman valmistelusta ei vakuuta. Ympäristö- ja Ilmastoministeri Sari Multalan (kok.) allekirjoittaman vastauksen perusteella ennallistaminen etenee virkamiesten kabineteissa, eduskunnan ja alan toimijoiden ulottumattomissa.

Multalan mukaan kansallinen ennallistamissuunnitelma on valmisteluasiakirja, jolla ei olisi suoria vaikutuksia maanomistajiin tai elinkeinoihin.

Kyse on kuitenkin merkittävästä maankäyttöön, luonnonvaroihin, maa- ja metsätalouteen sekä julkiseen talouteen vaikuttavasta asiasta.

Käytännössä kaikilla julkisuuteen annettavilla asiakirjoilla on vaikutuksia. Ympäristöministeriön valmistelema suunnitelma on tarkoitus lähettää syyskuun alkuun mennessä EU:lle. Tämä suunnitelma sisältää sen, mihin Orpon ja Purran hallitus omalta osaltaan on valmis.

Hallitus runttasi kesäkuussa läpi luonnonsuojelulain muutoksen, joka antaa liikaa valtaa ennallistamisen ohjausryhmälle ja virkakunnalle ilman, että eduskunnalle annetaan mitään roolia. Tähän epäkohtaan esitimme reunaehtoja, mutta hallituspuolueet hylkäsivät ne kaikki.

Näillä poliittisilla reunaehdoilla olisi voitu varmistaa, että ennallistamisasetuksen joustot hyödynnetään Suomessa kattavasti ja kustannustehokkaasti.

Multala myöntää vastauksessaan, että ennallistamistoimien kustannukset voivat nousta noin 1,2 miljardiin euroon vuodessa, rahoitusvaje on satoja miljoonia euroja vuosittain ja että julkisen talouden liikkumavara on erittäin rajallinen.

Tästäkin huolimatta suunnitelmaa viedään eteenpäin ilman kattavaa arviota siitä, mitä vaikutuksia sillä on maatalouteen, metsätalouteen, investointeihin, energiantuotantoon, kuntatalouteen tai alueiden elinvoimaan.

Vastuullisessa päätöksenteossa vaikutukset pitäisi arvioida ennen sitoutumista, ei jälkikäteen. Ikävä kyllä tämä jatkaa hallituksen linjaa vaikutusarvioiden tekemättä jättämisessä, vaikka perustuslakivaliokuntakin on tästä huomauttanut.

Ministeri vetoaa siihen, että valmistelussa huomioidaan kustannustehokkuus, kilpailukyky ja vapaaehtoisuus. Tämä ei poista sitä ongelmaa, että nämä tavoitteet perustuvat löyhiin hallinnollisiin linjauksiin eivätkä lain tasoisiin velvoitteisiin.

Kun hallitukset vaihtuvat, valmistelun painotukset voivat muuttuvat ja EU:n komission vaatimukset kasvaa. Suomen olisikin pitänyt säätää ennallistamissuunnitelmalle selvät kansalliset reunaehdot.

Tämän vuoksi esitimme Ruotsin mallin mukaisesti: ei enempää velvoitteita kuin EU-asetus edellyttää, kansallinen liikkumavara täysimääräisesti käyttöön, kustannusten minimointi sekä maanomistajien ja yritysten oikeuksien turvaaminen.

Erityisen ongelmalliseksi muodostuu maanomistajien asema. Multala vetoaa siihen, ettei suunnitelmalla ole muodollisia oikeusvaikutuksia yksittäisiin maanomistajiin ja ettei luonnonsuojelulakiin ollut siksi perusteltua säätää esittämiämme yleislaista poikkeavia valitusperusteita.

Multalan tulkinta on kapea. Markkinat, viranomaiset ja sijoittajat eivät katso pelkästään lakitekstiä, vaan ne huomioivat myös poliittiset linjaukset ja tulevat odotuksia.

Mikäli tiettyjä alueita osoitetaan ennallistamisen painopisteiksi, sillä voi olla vaikutusta investointeihin, kiinteistöjen arvoihin ja alueiden käyttömahdollisuuksiin jo ennen varsinaisia päätöksiä.

Omaisuudensuojaa ei turvata pelkästään sillä, ettei rajoitus ole vielä muodollisesti voimassa. Harmaan suojelun uhka on ilmeinen.

Ennallistamissuunnitelma, jonka vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän ja, jonka kustannukset liikkuvat miljardiluokassa, ansaitsisi parlamentaarisen käsittelyn. Tästä huolimatta ministeri antaa ymmärtää, että suunnitelmalla ei olisi juurikaan väliä vaan olennaista on se, että kulloinenkin hallitus tuo eduskunnalle toimeenpanolakeja.

Kansanvallan näkökulmasta tämä ei vakuuta.

Kun kyse on luonnonvarojen käytöstä, omistusoikeudesta, elinkeinoista ja veronmaksajien rahoista, eduskunnan tulee ottaa kantaa suunnitelmaan ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle.

Kun suunnitelma on hyväksytty komission kanssa, ohjaa se toimeenpanolakien säätämistä. Eduskunnalle jää toteuttajan rooli, kun sillä tulisi olla vaikuttajan rooli.

Hallitus olisi voinut rakentaa luottamusta tuomalla ennallistamissuunnitelman eduskunnalle selontekona ennen sen lähettämistä komissiolle, teettämällä kattavan vaikutusarvioinnin sekä sitoutumalla lain tasolla maanomistajien oikeuksien, kilpailukyvyn ja kustannustehokkuuden turvaamiseen.

Nyt käteen jää epätietoisuutta ja pelkoa, kun linja voi muuttua hallituskausittain ja ministereittäin.

Vesa Kallio

kansaedustaja (kesk.)

ympäristövaliokunnan jäsen

Antti Kurvinen

kansanedustaja (kesk.)

eduskuntaryhmän puheenjohtaja