Lukijalta: Neulasmäärien vaihtelu on osa puiden sopeutumisstrategiaa

Erkki Lähde (MT 8.10.) ja Simo Hannelius (10.10.) tarkastelivat männyn neulasvuosikertojen määrää yli seitsemän vuosikymmenen aikaperspektiivillä. He pohtivat paahteisuuden merkitystä neulaskatoon ja suosittelivat tutkimuksen lisäämistä. Asiaa sietää tosin tutkia, mutta pelkkä ajattelukin voi auttaa.

Neulaset ovat puiden yhteyttämisen tärkein apparaatti. Kuten Lähde muistelee, 1980-luvulla neulasten määrää alettiin arvioida silmämääräisesti ja mittaus jatkuu EU:n tasolla edelleen. Syynä tähän olivat ilmansaasteet, joiden arveltiin harsuunnuttavan ja lopulta tappavan Euroopan metsät. Näin ei käynyt, vaan neulasmäärän todettiin vaihtelevan noin vuosikymmenen sykleissä. Pääsyiksi paljastuivat kuivat kesät ja niiden seurauksena hyönteistuhot.

Kirjoittajat arvelivat, että nykyisin puissa näyttää olevan vähemmän neulasia kuin aiemmin. Syytä tähän ei ehkä ensimmäiseksi kannata etsiä ympäristöstä, vaan puiden sopeutumisesta. Pärjätäkseen kilpailussa valosta ja kasvutilasta puut pyrkivät maksimoimaan yhteyttävien neulasten määrää ja tehokkuutta. Neulasmassan suuruus ei riipu vain neulasvuosikertojen lukumäärästä, vaan myös neulasten koosta ja niitä ruokkivien vuosikasvainten pituudesta. Viljavan kasvupaikan hyväkasvuisissa puissa on tunnetusti paljon aktiivista neulasmassaa, vaikka neulasia on vain viimeisimmissä kasvaimissa. Karulla paikalla kituvat puut joutuvat pitämään hengissä pysyäkseen kiinni myös vanhoista, heikkotehoisista neulasvuosikerroista.

Vuosittain vaihtelevissa olosuhteissa puut optimoivat neulasten määrää kasvattamalla tai varistamalla neulasiaan tarpeidensa mukaan. Ensimmäisinä varistettavia ovat aina vanhimmat neulaset, olipa syynä puuston tihentymisestä aiheutuva valon puute tai kuivuuden pakottama tarve vähentää haihdutusta.

Neulasmäärien vaihtelu on tärkeä osa puun kasvu- ja henkiinjäämisstrategiaa. Neulasvuosikertojen väheneminen ja neulasten koon kasvaminen voivat olla myös merkki kasvuolosuhteiden paranemisesta.

Kari Mielikäinen

professori (emeritus), metsänomistaja

Hirvensalmi