Asiantuntijalta: Maidontuotanto kestää, jos tuottajat jaksavat

Suomalaisen maidontuotannon suurimmat riskit eivät liity teknologiaan, osaamiseen tai markkinoihin vaan ihmisten jaksamiseen ja alan jatkuvuuden turvaamiseen.

Tuore kysely maitoalan resilienssistä eli muutosjoustavuudesta piirtää rehellisen mutta huolestuttavan kuvan suomalaisen maidontuotannon tilasta. Resilienssiä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta, jotka koskivat häiriönsietokykyä, toipumiskykyä ja uusiutumiskykyä.

Vastaajat nostivat kaksi keskeistä uhkaa ylitse muiden: yrittäjien jaksamisen ja uusien tuottajien löytymisen. Huoli on vahva – kyse on koko alan tulevaisuuden kannalta ratkaisevista tekijöistä. Jos maidontuottajat väsyvät ja uusia ei löydy alalle, kaikki muut maatilayrityksen riskienhallinnan toimet jäävät toissijaisiksi.

Taloudellinen epävarmuus vahvistaa tätä kehitystä. Kannattavuus, rahoituksen saatavuus ja markkinoiden myllerrys kuormittavat tuottajia entistä enemmän. Samalla maatalouspolitiikan monimutkaisuus lisää epävarmuutta.

Vaikka esimerkiksi tietojärjestelmäriippuvuudet, sähkökatkot ja kansainvälisen kaupan rajoitteet koettiin vastauksissa vähäisemmiksi riskeiksi, niiden merkitys kasvaa kriiseissä – ja viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, ettei mikään riski ole kaukainen.

Haasteista huolimatta alalla oleviin vahvuuksiin kannattaa nojata. Kyky pitää tuotanto vakaana on suomalaisen maitoalan selkäranka. Sitä tukevat tuottajien vahva osaaminen, aktiivinen tuotekehitys maitoalalla ja teknologian hyödyntäminen eli tekijät, jotka ovat kansainvälisestikin kilpailukykyisiä.

Alan haasteet eivät siis liity kyvykkyyteen vaan rakenteisiin.

Kysely osoittaakin kolme keskeistä, rakenteisiin liittyvää kehityskohdetta: maidontuotannon tason turvaaminen tulevaisuudessa, kotimaisen rehuntuotannon vakaus ja maidontuotannon alueellinen hajautuneisuus. Nämä ovat koko ruokajärjestelmän kannalta ydinkysymyksiä.

Tuotannon keskittyminen voi lisätä tehokkuutta, mutta samalla se kasvattaa haavoittuvuutta. Tuotannon on oltava sekä taloudellisesti että alueellisesti kestävää.

Siksi resilienssin suurimmat huolet eivät yllätä: taloudellinen iskunkestävyys, tuottajien ikärakenne sekä tuotannon maantieteellinen keskittyminen, joka lisää eläintuotannon keskittämisen riskejä.

Ratkaisujen suunta on kuitenkin selvä. Jotta maitoalan huoliin voidaan vastata, tarvitaan ennakoivaa politiikkaa ja rohkeita ratkaisuja.

Kyselyn jälkeen Tammelan Mustialassa 24.3. järjestetyssä työpajassa korostuivat erityisesti reilun kilpailu ja alan kilpailukyvyn vahvistaminen. Työpajakeskustelun tuloksista työstettiin politiikkatoimia, joille muodostui äänestyksen perusteella selkeä tärkeysjärjestys.

Eniten kannatusta sai vaatimus siitä, että tuonnille asetetaan samat laatuvaatimukset kuin kotimaiselle tuotannolle. Tämä kertoo turhautumisesta epäreiluun kilpailuun.

Lisäksi tärkeiksi nousivat kotimaisen ruoan arvostuksen vahvistaminen, reilun tulonjaon varmistaminen ja kestävän rehustuksen edistäminen.

Näiden jälkeen tulivat viennin kasvattaminen, päättäjien ymmärryksen lisääminen ja laidunnuksen vahvistaminen. Tukipolitiikan selkeyttäminen ei saanut lainkaan ääniä, mikä voi kertoa siitä, että ongelma ei ole yksittäinen tukimuoto vaan koko järjestelmän monimutkaisuus.

Nykyisessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä tarvitsemme maitoalan, joka kestää kriisejä, toipuu niistä ja uusiutuu riittävästi. Tämä tarkoittaa resilienssin määrätietoista vahvistamista osana alan kehittämistä.

Viesti kentältä on selvä: maitoalan resilienssi ei synny itsestään. Se rakentuu yrittäjien jaksamisesta, nuorten saamisesta alalle sekä taloudellisesta kestävyydestä. Näihin panostaminen ei ole vain maatalouspolitiikkaa, vaan keskeinen osa Suomen huoltovarmuutta.

Ilman maidontuotantoa ei ole myöskään suomalaista ruokaturvaa.

Pasi Rikkonen

professori

Karoliina Rimhanen

tutkija

Kirsi Korhonen

tutkija

Luonnonvarakeskus Luke

Kirjoitus perustuu käynnissä olevaan EU-hankkeeseen Secure Food, jossa maatalouden resilienssiä tutkitaan eri EU-maissa ja Ukrainassa.