Pienistä taimista kasvaa huomisen metsä

Uudistushakkuun jälkeen alkaa metsässä uusi vaihe: metsälain mukainen uudistamisvelvoite. Tämä konkretisoituu iloisella tavalla juuri keväällä, kun on metsän istuttamisen aika. Eipä aikaakaan, kun uudet elämän alut nököttävät massa valmiina aloittamaan kasvunsa.

Pienten taimien matka varttuneeksi metsäksi kestää vuosikymmeniä, eikä matka ole lainkaan helppo. Hyvä pottiputki auttaa vähän. Se, että istutus ja jälkihoito tehdään huolella, auttaa paljon.

Maanmuokkaus on perusta istutustyön onnistumiselle ja taimien jatkokehitykselle. Se häätää havupuiden taimien vartta nakertavan tukkimiehentäin ja vähentää pintakasvillisuuden kilpailua. Näin taimet pääsevät kasvussaan vauhtiin. Muokkausmenetelmän valintaan vaikuttavat kasvupaikka, maalaji sekä puulaji. Vesistövaikutusten minimointia ei saa unohtaa.

Taimien alkuperällä ja laadulla on valtava merkitys. Tavoitteena tulisi olla oikea puulaji ja alkuperä oikeaan paikkaan.

Sen toteuttaminen on joskus haastavaa. Tiedämme sorkkaeläinten syömät männyn ja koivun taimikot, jotka saavat mielen kääntymään kuusen istutukseen. Toisaalta tiedämme mahdollisen ikävän seurauksen: liian kuiva kangas, jossa kuusta uhkaavat kuivuus, myrskyt ja päälle vielä kirjanpainajat.

Suomessa istutettiin viime vuonna noin 175 miljoonaa metsäpuiden tainta. Se on iso luku ja osoitus suomalaisen metsänomistajan halusta laittaa uusi puusukupolvi kasvuun. Kuusia oli hieman yli puolet, mäntyä 39 ja rauduskoivua 9 prosenttia. Muiden puulajien käyttö oli vielä kovin vähäistä.

Lähes kaikki istutetut taimet tuotetaan jalostetuista siemenistä. Perinteisen jalostuksen taustalla ovat metsiemme parhaat yksilöt, joiden perimää rikastetaan sukupolvesta toiseen valinnan, risteytyksen ja testauksen avulla. Kullekin alkuperälle on osoitettu maantieteellisesti oikea käyttöalue.

Jalostuksen kautta saavutetut hyödyt siirtyvät käytännön metsätalouteen taimien istuttamisen tai siementen kylvön kautta: Parempi kasvu ja puuntuotos sekä laatu. Samalla saadaan myös vahvempi sopeutuminen tulevaisuuden ilmastoon sekä kestävyys erilaisia tuhoja vastaan.

Juuri ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tuhoriskien kasvu on lisännyt tarvetta myös sekametsien kasvattamiseen. Siinä vaaditaan uudistajalta malttia ja kasvupaikan tuntemusta, kun eri puulajien vaatimukset ja kasvutahti eroavat. Männyn ja kuusen sekametsä syntyy sopivassa suhteessa viljellen. Havupuulla viljellyssä taimikoissa voi hyvinkin olla sijaa luontaisesti syntyneelle koivulle.

Rankan istutustyön jälkeen olisi kiva levätä hetki laakereillaan, mutta ei. Taimikon selviytyminen on tarkistettava jo seuraavana keväänä, ja hoitoa on jatkettava sen jälkeenkin.

Uudistushakkuun jälkeen istutetun taimikon matka on pitkä, mutta sen turvaaminen kannattaa. Ei ole kuin muutama vuosi, niin paikalla on heleän vihreänä kasvava uusi metsä – todisteena vahvasta ylisukupolvisesta ajattelustamme.

Kolumnin kirjoittaja on Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja.