Nyt istutetut taimet varttuvat erilaisessa ilmastossa kuin missä nyt elämme – Miten metsänomistaja voi varautua muutokseen?

1. Miten taimikauppa on käynyt tänä keväänä?

Fin Forelia Oy:n liiketoiminnan kehityspäällikkö Anne Immonen: Kauppa on käynyt hyvin, ja kevään taimet on pääosin jo myyty. Taimituotanto perustuu ennakkotilauksiin, sillä taimet ovat tuoretavaraa, ja kevään ja alkukesään myyntiin suunniteltujen taimien laatu heikkenee kesän edetessä. Myymättä jääneet taimet joudutaan hävittämään, mistä aiheutuu turhia kustannuksia.

Tällä hetkellä taimitarhoilla suunnitellaan vuosien 2026–27 taimitoimituksia.

2. Kuusi on pitkään hallinnut uudistusaloja. Onko kuuset­tumisen taittuminen jo havaittavissa?

Immonen: Vaikka kuusi on edelleen suosituin puulaji, mänty ja rauduskoivu kirivät, ja niiden osuus on kasvanut merkittävästi. Tämä trendi on ollut näkyvissä jo muutaman vuoden ajan.

Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes, Suomen metsäkeskus: Kuusettumisen taittuminen on ollut selvästi havaittavissa koko 2020-luvun. Taitekohta oli vuonna 2020, jolloin kuusen osuus oli huipussaan, mutta sen jälkeen trendi on ollut laskeva. Metsänkäyttöilmoitusten mukaan viime vuonna mäntyä viljeltiin 51 prosentilla kaikista uudistusaloista, kun taas kuusen osuus oli 43 prosenttia. Kuusen osuus on pudonnut 52 prosentista 43 prosenttiin. Muutos on merkittävä ja näkyy jo maastossa.

3. Yksipuolisen kuusenviljelyn haitat tunnetaan aiempaa paremmin. Pitäisikö metsänomistajan välttää kuusen viljelyä?

Remes: Kuusen viljelyä ei ole tarpeen välttää kokonaan, sillä on kohteita, joille se on perusteltu valinta pääpuulajina.

Kuusi sopii parhaiten riittävän viljaville kasvupaikoille, jotka eivät ole alttiita kuivuudelle. Hyviä kohteita ovat hienojakoiset, rehevät kivennäismaat, joille mänty tai rauduskoivu eivät sovellu, sekä viljavat turvemaat, kuten korvet.

4. Tänä keväänä istutetut taimet ovat uudistusiässä 2100-­luvulla, jolloin ilmasto voi olla hyvin erilainen kuin nykyään. Miten metsänomistaja voi varautua muuttuvaan ilmastoon?

Immonen: Emme voi ajatella, että ilmastonmuutos on jotakin, mikä tapahtuu kaukana tulevaisuudessa. Olemme siinä junassa jo nyt. Ilmastonmuutos on otettu huomioon metsänjalostuksessa jo 30 vuoden ajan. Jalostus ei ole kohdistunut pelkästään kasvuun vaan myös puun resilienssiin eli sopeutumiskykyyn. Metsänjalostusaineistosta pyritään karsimaan pois tautiherkät yksilöt.

Tavoitteena on istuttaa mahdollisuuksien mukaan useampaa puulajia samalle kuviolle. Lisäksi monimuotoisuutta voi tukea istuttamalla vaikkapa yhden taimipakkauksen jotakin erilaista, esimerkiksi kuusen ja koivun viljelykohteelle yhden pakkauksen tammea tai tervaleppää. Pienillä teoilla on iso vaikutus, kun moni metsänomistaja tekee samoin.

Remes: Metsänomistajan kannattaa varautua jo nyt ääreviin sääoloihin. Kuusta ei pidä viljellä sellaisille kasvupaikoille, jotka ovat alttiita kuivuudelle. Sekapuuston suosiminen on suositeltavaa aina, kun se kasvupaikkatyypin puolesta on mahdollista. Sekametsät tukevat monimuotoisuutta ja kestävät metsätuhoja yhden puulajin metsiä paremmin. Lehtipuustoa tulee uudistusalalle usein luontaisesti, mutta lehtipuita kannattaa myös viljellä, jotta jalostushyöty saadaan käyttöön.

Jos maanmuokkaus jätetään tekemättä, metsien kasvu romahtaa. Oikea menetelmä tulee valita kohteen mukaan.

Myös turvemailla tarvitaan jatkossakin maanmuokkausta, sillä esimerkiksi varputurvekankaat uudistuvat huonosti ilman sitä. Kuivatusta tarvitaan veden vaivaamilla alueilla jatkossakin esimerkiksi naveromätästyksen muodossa.

5. Pitäisikö meidän varautua muuttuvaan ilmastoon viljelemällä myös muita kuin koto­peräisiä puulajeja?

Immonen: Olen ollut kotimaisten puulajien kannattaja, mutta viime aikoina olen jo hieman kääntänyt takkiani. Ilmastonmuutoksen edetessä on todennäköistä, että joudumme käymään keskustelua siitä, tuleeko nykyisistä vieraslajeista tulokaslajeja, halusimme tai emme. On myös tärkeää tutkia riskit huolellisesti ennen päätösten tekemistä.

Remes: Isossa kuvassa puulajikirjon laajentaminen on ilman muuta tarpeen, mutta muutokset on tehtävä hallitusti, jotta vältytään ongelmilta. En suhtaudu ehdottoman kielteisesti eksoottisten puulajien viljelyyn, vaan katson, että niiden viljelystä kannattaa kerryttää kokemusta. Kokeilu kannattanee aloittaa Etelä-Suomesta.

Myös kotimaisten puulajien joukossa on vaihtoehtoja kuusen, männyn ja koivun rinnalle. Esimerkiksi tammen viljelyä voitaisiin laajentaa nykyistä pohjoisemmaksi, sillä tammi menestyy jo Keski-Suomen hyvillä kasvupaikoilla.

6. Miten tarve moni­puolistaa metsien puu­lajikirjoa näkyy taimitarhalla?

Immonen: Puulajivalikoimamme on laajentunut viime vuosina, kun monipuolisten puulajisuhteiden hyödyt ovat tulleet yhä paremmin tietoon. Peruspuulajien eli kuusen, männyn sekä raudus- ja hieskoivun lisäksi kasvatamme douglaskuusta, tammea, lehtikuusta ja tervaleppää. Seuraavaksi aiomme kokeilla metsävaahteraa.

Taimituottajalla pitää olla tuntuma siihen, mitä puulajia tulevaisuudessa halutaan. Näin voimme oppia kasvattamaan sitä etukäteen ja varmistaa, että tuotanto on valmiina. Esimerkiksi metsävaahtera tekee kyllä siementaimia marjapensaiden alle, mutta koetapa kasvattaa sitä kasvihuoneessa, niin ei varmasti idä. Oikea kasvatusresepti löytyy erehdysten ja onnistumisten kautta.

7. Mistä tekijöistä taimen hinta muodostuu?

Immonen: Taimen hintaan vaikuttavat useat tekijät. Työvoimakustannukset ovat merkittävä osa, sillä vaikka automaatio on lisännyt tehokkuutta, taimituotannossa on edelleen paljon käsityötä. Myös energiakustannukset, kuten lämmitys, vaikuttavat taimien hintaan.

Ala on pääomavaltainen, ja suuria investointeja tarvitaan koneisiin ja laitteisiin. Taimituotannon on oltava kannattavaa, sillä kyseessä on erityisosaamista vaativa ala. Taimen mukana metsänomistaja saa käyttöönsä jalostushyödyn, joka voi lisätä puuston kasvua jopa 20 prosenttia.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2025.