Lukijalta: Kansalliset maataloustuet on uudistettava ruokaturvan ja huoltovarmuuden turvaamiseksi
Huoltovarmuuden nimissä pitää turvata myös se, että Suomessa on jatkossakin ruokaa tuottavia viljelijöitä, kirjoittaa Johanna Riski. ”Jos tarkoitus on, että jatkossakin kotimaisen ruuantuotantokyvyn säilyttäminen on huoltovarmuutta, sen rahoitusta ei pitäisi tarkastella vain maa- ja metsätalousministeriön menona.”
Jos yhteiskunta haluaa kotimaista ruoantuotantoa ja investointeja, sen pitää myös tarjota viljelijälle ennakoitavat toimintaedellytykset, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Tapio Vesterinen, Pasi Leino, Petteri KivimäkiMaanviljelijän tärkein tehtävä on tuottaa ruokaa, mutta olemme myös yrittäjiä, joiden pitää saada työstämme toimeentulo.
Nykyinen kansallinen tukijärjestelmä rakentuu pitkälti yli 30 vuoden takaisten EU-jäsenyysneuvotteluiden varaan. Sitä ei voi yksinkertaisesti korjata esimerkiksi indeksikorotuksella. Maailma on muuttunut ja maataloussektoria on kokonaisuutena tarkasteltava uudelleen. Suomeen tarvitaan uusi kansallinen tukijärjestelmä sekä korvausmekanismit, joiden lähtökohtana on ruokaturvan ja huoltovarmuuden turvaaminen.
Ruokaturva ei tarkoita vain sitä, että kaupan hyllyllä on tänään ruokaa. Se tarkoittaa, että Suomessa on pellot, tuotantokapasiteetti, osaaminen, koneet ja ihmiset, jotka pystyvät tuottamaan ruokaa myös kriisin aikana. Tämä on huoltovarmuutta.
Huoltovarmuutta tarkasteltaessa on arvioitava, mitä lopulta haluamme turvata.
Jos julkisin varoin ylläpidettävien viljavarastojen täydentäminen voi tapahtua tuontiviljalla, on arvioitava, vahvistaako järjestelmä riittävästi kotimaista tuotantokykyä. Huoltovarmuuden pitää turvata myös se, että Suomessa on jatkossakin viljelijöitä, jotka tuottavat ruokaa.
Lannoitteiden ja energian hinnat poukkoilevat rajusti. Syynä voi olla muun muassa suurvaltojen johtajien päätös, kansainvälinen kriisi tai Suomen oma sisäpolitiikka. Maatalousyrittäjä ei voi päättää tuotteensa hinnasta kuten moni muu yrittäjä. Tuotantopanosten hintojen poukkoillessa kustannusriski jää yleensä viljelijän kannettavaksi.
Viljelijä ei voi olla halpuutettu huoltovarmuusvakuutus.
Mikäli Suomi haluaa turvata kotimaisen ruoantuotannon, tähän on luotava puskuri. Jos yhteiskunta haluaa kotimaista ruoantuotantoa ja investointeja, sen pitää myös tarjota viljelijälle ennakoitavat toimintaedellytykset.
Jos tarkoitus on, että jatkossakin kotimaisen ruuantuotantokyvyn säilyttäminen on huoltovarmuutta, sen rahoitusta ei pitäisi tarkastella vain maa- ja metsätalousministeriön menona. Uuden huoltovarmuuteen perustuvan korvausjärjestelmän pitää olla koko valtion yhteinen asia ja sen rahoitus tulee nähdä osana sisäisen turvallisuuden ja puolustuksen kokonaisuutta.
Maatalousministeriö vastaa maatalouspolitiikasta. Valtio kokonaisuutena vastaa huoltovarmuudesta.
Uusi järjestelmä on rakennettava valtiontukisääntöjen puitteissa. Suomen pitää selvittää, millainen kansalliseen ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen perustuva malli on mahdollinen, ja ryhtyä sen rakentamiseen ensi tilassa.
Maatalous on osa Suomen huoltovarmuutta, turvallisuutta ja itsenäisyyttä. Siksi myös sen rahoitus on nähtävä osana tätä kokonaisuutta.
Viljelijä ei voi olla halpuutettu huoltovarmuusvakuutus.
Johanna Riski
Varsinais-Suomen keskustan maaseututoimikunnan puheenjohtaja
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
