Asiantuntijalta: Kuka jatkaa, kun jatkajaa ei ole? Maatilan jatkaminen ei saa olla vain perimyskysymys

Suomalainen maaseutu on täynnä tarinoita tiloista, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. On ollut selvää, kuka jatkaa – kuka ottaa vastuun, jatkaa työtä ja pitää maatilan elävänä.

Maatilojen sukupolvenvaihdosten määrä on Suomessa laskenut huolestuttavasti, mikä heijastaa maatalousyrittäjien kokonaismäärän vähentymistä. Esimerkiksi kotieläintiloilla tehtiin vuosina 2015–2022 vain noin 90 sukupolvenvaihdosta vuosittain, kun Suomen maatalouspolitiikan tavoitteena on 250 sukupolvenvaihdosta eli uutta yrittäjää vuodessa.

Mutta entä silloin, kun jatkajaa ei ole?

Moni maatila toimii kahden aikuisen varassa, ilman rintaperillisiä. Työ tehdään yhdessä, usein vuosikymmenten ajan, sitoudutaan maahan, eläimiin ja elinkeinoon – mutta samaan aikaan kasvaa hiljainen kysymys: mitä tapahtuu tämän jälkeen?

Yhteiskunnassa elää edelleen vahva oletus jatkajasta, ikään kuin maatilan luonnollinen jatkumo olisi itsestäänselvyys. Se näkyy puheissa, politiikassa ja asenteissa. Kysytään, kuka jatkaa – mutta harvemmin kysytään, miltä tuntuu, jos vastausta ei ole.

Viime viikolla vietetyt äitienpäivä ja Lapsettomien lauantai haastoivat pohtimaan myös niitä odotuksia, joita maatiloilla kohdistuu erityisesti emäntään tai tilasta päävastuuta naisena kantavaan maatalousyrittäjään. Kun lapsia ei ole, erityisesti nainen voi joutua kantamaan hiljaista painetta, joka ei näy ulospäin, mutta tuntuu sisällä.

Vanhemmassa agraarikulttuurissa emännän rooliin liittyi vahvasti kolme asiaa: työn tekeminen, kodin ylläpitäminen, lasten synnyttäminen ja suvun jatkaminen.

Ei ollut ollenkaan tavatonta, että lapsettomasta emännästä saatettiin käyttää nimitystä maho, joka tarkoittaa suomen kielessä pääasiassa hedelmätöntä tai lisääntymiskyvytöntä tuotantoeläintä. Ja mikäli perheeseen oli tulossa perheenlisäystä, saatettiin puhekielessä pohtia, että ”onko emäntä jo poikinut tai porsinut”:

Useimmiten kysymykset jatkajasta voivat olla arkisia ja hyväntahtoisia, mutta usein ne osuvat kipeään kohtaan. Samalla emännän rooliin liitetty perinteinen kuva äitiydestä voi jäädä täyttymättä, mikä voi synnyttää kokemuksen riittämättömyydestä.

Tilanne ei ole vain taloudellinen, vaan syvästi henkilökohtainen. Maatila ei ole pelkkä yritys. Se on elämäntyö, koti ja usein identiteetin ydin. Ajatus siitä, että kaikki päättyy omaan sukupolveen, voi olla raskas kantaa.

Samaan aikaan paineet eivät tule vain sisältä. Maatalouden kannattavuus, investointivaatimukset ja jatkuva muutos tekevät jatkajan löytymisestä entistä haastavampaa.

On myös hyvä muistaa, että lapsilla ei ole juridista velvoitetta jatkaa kotitilaansa maatalousyrittäjänä. Monilla maatiloilla tähän liittyy kuitenkin vahva henkinen, kulttuurinen ja suvullinen odotus. Harva ulkopuolinen uskaltaa hypätä mukaan ilman varmuutta toimeentulosta tai riittävästä tuesta.

Silti jatkajia tarvitaan.

Ratkaisu ei voi olla pelkkä toive siitä, että perheestä löytyisi seuraava sukupolvi. Tarvitaan uusia malleja. Tilan jatkajaksi on voitava tulla myös perheen ulkopuolelta – turvallisesti, tuetusti ja molempia osapuolia kunnioittaen.

Se tarkoittaa parempia väyliä tilojen luovutukseen, neuvontaa, rahoitusratkaisuja ja ennen kaikkea asennemuutosta. Maatilan jatkaminen ei saa olla vain perimyskysymys, vaan mahdollisuus myös niille, joilla on osaamista, halua ja intoa.

Erityisesti nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että maatalousyrittäjyys on arvostettu ammatti. Liian usein julkinen keskustelu keskittyy kriiseihin, velkaan ja tukiriippuvuuteen. Vähemmälle jää se, että maatalousyrittäjä turvaa ruokahuollon, ylläpitää huoltovarmuutta, pitää maaseudun elävänä ja tekee myös ympäristön kannalta tärkeää työtä.

Parhaimmillaan maatila voi olla teknologinen ja kansainvälinen ympäristöosaamiseen keskittyvä bio- ja kiertotalouden edelläkävijä. Nämä tekijät ovat omiaan lisäämään maatalouden elinvoimaa. Kiinnostus syntyy silloin, kun ala näyttää tulevaisuudelta – ei menneisyydeltä.

Kahden aikuisen maatila ilman rintaperillisiä ei ole epäonnistuminen. Se on todellisuus, joka yleistyy. Ja juuri siksi siihen on löydettävä ratkaisuja.

Maatilojen tulevaisuus ei saa jäädä kiinni siitä, kenelle synnymme – vaan siitä, kuka on valmis jatkamaan.

Mervi Mäki-Neste

puheenjohtaja

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus