Rohkeasti eteenpäin – nuori viljelijä luottaa monipuoliseen tilaan

Kun kääntyy vilppulalaisen Lasse Anttilan tilalle johtavalle hiekkatielle, nousee huulille huvittunut hymy. Syynä on tilan kuivuri, jonka seinää koristaa Anttila-tavaratalon konkurssihuutokaupasta hankittu Anttila-kyltti.

Lasse Anttila on yksi osakeyhtiömuotoisen kasvinviljelytilan neljästä osakkaasta. Sukupolvenvaihdos tehtiin kaksi kuukautta sitten.

Tuore sukupolvenvaihdos ei ole juurikaan muuttanut Anttilan arkea, sillä hän on työskennellyt tilalla jo ennen sitä pitkään. Käytännön työt ovat tuttuja, ja hän on ollut mukana viljelysuunnitelmien ja maakauppojenkin teossa.

Vastuu on siirtynyt pikkuhiljaa.

”Jossain vaiheessa toivoin, että sukupolvenvaihdos olisi tehty nopeammin, mutta tämä on ollut hyvä tahti”, Anttila pohtii. Tilan muut osakkaat ovat Juha-isä ja Marjo-äiti sekä pikkuveli Ossi. Oppeja ja vastuuta siirretään ainakin vielä jokunen vuosi.

Lasse Anttila ja Iiro Salkinoja asentavat paripyöriä ennen kevätkylvöjä. Kuva: Rami Marjamäki

Tiluksilla käy kuhina toukokuun alun pilvisenä aamuna, kun Anttila valmistautuu ensimmäiseen kasvukauteensa maatalousyrittäjänä. Kesätyöntekijä Iiro Salkinoja asentaa paripyöriä siniseen Valtraan. Juha Anttila huikkaa nopean tervehdyksen ja häviää sitten rivakoin askelin töihinsä.

Sukupolvenvaihdoksen jälkeen tilan toimintaan tai kylvösuunnitelmiin ei ole ollut tarpeen tehdä suuria muutoksia, sillä Juha-isä on aina ollut innokas ja avarakatseinen kokeilemaan uutta, Anttila kehuu.

Automaattiohjaus tosin oli pitkän taivuttelun tulos, hän naurahtaa.

”Ensimmäinen kylvö oli hidasta, kun isä kävi konttaamassa vähän väliä pellolla. Seuraavana päivänä hän jo sanoi, että ’on siitä jotain hyötyä’. Puolessa välissä kesää todettiin, että enää ei ole niska jumissa, kun ajoasento on rennompi, ja isä totesi, että tästä en luovu.”

Sen jälkeen automaattiohjaus tuli tilan toiseenkin traktoriin.

Anttilan arki ei ole paljoa muuttunut kaksi kuukautta sitten tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Kuva: Rami Marjamäki

Tuore kasvinviljelytilan isäntä joutuu aloittelemaan uraansa vaikeassa markkinatilanteessa. Lannoitteiden ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet, eikä ole ollenkaan selvää, että viljasta maksettava hinta kattaisi kustannukset.

Pientä helpotusta uran alkuun on tuonut sentään se, että tämän kesän lannoitteet tilattiin viime kesänä, nykyhintoihin nähden kohtuulliseen hintaan. Polttoainesäiliötkin sattuivat olemaan tyhjiä, ja tilaus tehtiin ennen kuin öljyn hinta lähti kiitoon.

Lannoitteita jää yli, sillä viljaa suunniteltiin kylvettäväksi enemmänkin. Vilja-alaa pienennetään, sillä viljasta maksettava hinta on huono.

”Erikoiskasveja ja nurmea kylvetään enemmän”, sanoo Anttila. Uusia kasveja ei tarvitse opetella, sillä erikoiskasvit ovat isän peruja. Tilalla on aina ollut monipuolinen viljelykierto, joka toteutetaan kuminalla, herneellä, rypsillä, viljoilla, tattarilla ja nurmella.

Anttila kasvattaisi nurmialaa mielellään lisääkin, mutta lähiseudulla ei ole karjatiloja, joiden kanssa voisi tehdä viljelykiertoa.

Monen eri kasvin viljelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Haasteet liittyvät tosin lähinnä logistiikkaan.

”Kiertokokeita sekä kylvökoneen ja kasvinsuojeluruiskun pesuja saa tehdä paljon.”

Toisaalta kuivauskustannukset ovat pienemmät ja kuivurilla riittää kapasiteettia, Anttila selittää. Eritoten kumina ja tattari tuovat kylvö- ja puintitöihin joustoa. Herneellä ja tattarilla taas saadaan säästöä lannoituskustannuksissa.

Anttila seuraa viljamarkkinoita aktiivisesti. Kuva: Rami Marjamäki

Pääosa tilalla viljeltävästä sadosta on sopimustuotantoa. Noin 70 prosenttia hinnoista on kiinnitetty.

Markkinoita nuori tuottaja seuraa aktiivisesti.

”Tulee seurattua, mikä on suunta viljamarkkinoilla. Pakko pysyä kärryillä. Yleensä siitä tulee kuitenkin vaan paha mieli”, Anttila nauraa.

Anttila pitää tärkeänä, että muutkin viljelijät seuraisivat markkinoita, jotta ei jatkuvasti tuotettaisi bulkkia.

Viljan myyminen tuottajaorganisaation kautta olisi pitkässä juoksussa Anttilan mielestä tavoiteltavaa, jotta kasvintuottajilla olisi parempi neuvotteluasema markkinassa.

Ymmärrystä kuitenkin riittää, miksi monet myyvät sinne mistä sattuvat juuri sillä hetkellä parhaan hinnan saamaan.

”Viljan myymisessä valitettavasti joutuu olemaan itsekäs. Suurin osa varmasti haluaisi ajaa yhteistä etua, mutta se on etenkin nyt taloudellisesti mahdotonta.”

Anttilan tilan liikevaihdosta puolet tulee pellolta, mutta liikevoitossa se jää viimeiseksi.

Tilalla kolmannes liikevaihdosta tehdään metsätaloudella ja loput koneurakoinnilla.

”Paras tulos saadaan metsästä, sitten koneurakoinnista ja peltoviljely on viimeisenä.”

Se on nurinkurista, vaikka Anttilan kasvinviljelytila viljelee pääasiassa elintarvikkeeksi tarkoitettuja kasveja.

Tilalla viljellään erikoiskasveja, joita Lasse Anttilan Juha-isä on aina ollut innokas kokeilemaan. Kuva: Rami Marjamäki

Tilan tulevaisuuden isot linjat ovat vielä mietinnässä.

Anttilan puoliso työskentelee maatalousalalla, ja on kiinnostunut lehmistä. Karjatilaksi kasvamista puoltaa se, että tällöin viljelykiertoon saisi lisää Anttilan kaipaamia nurmia.

Anttila ryhtyisi broilerituottajaksi vaikka heti, jos vaan tuotantosopimuksia olisi mahdollista saada.

Strategiaa ei onneksi tarvitse hioa kiireellä kuntoon, sillä nuoren viljelijän korotettua investointitukea saa nykyisin seitsemän vuoden sisällä tilan pidon aloittamisesta. Aiemmin aikaikkuna oli viisi vuotta.

”Nyt katsotaan miten osakeyhtiö lähtee pyörimään, ja annetaan asian vielä hautua”, Anttila tuumii.

Tilan tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki, mutta ideoita itää suuntaan jos toiseenkin. Kuva: Rami Marjamäki

Anttila ei koskaan harkinnut muuta ammattia, vaan tilan jatkaminen oli selvää pienestä pitäen. Vaikka ura maatalousyrittäjänä alkaa äärimmäisen vaikeassa markkinatilanteessa, katsoo mies tulevaan luottavaisin mielin.

”Jatkossakin tarvitaan ruokaa. Kyllä tämä jossain vaiheessa kääntyy parempaan”, Anttila sanoo. Ilmastonmuutoskaan ei pelota, päin vastoin. Anttila näkee siinä mahdollisuuksia.

”Lämpösumman lisääntyminen mahdollistaisi uusien kasvien viljelyn.”

Maatalousyrittäjyys on antoisaa, ja Anttilan kokemus on, että maanviljelijöitä arvostetaan.

”Vaikka mediassa ja sosiaalisessa mediassa se ei välttämättä näy, kasvokkain ihmiset kertovat arvostavansa sitä, että tuotamme ruokaa.”