Lukijalta: Suurpetokysymystä ei edes yritetä ratkaista

Suurpetokeskustelu on Suomessa edelleen ylhäältäpäin ohjattua ja käskyttävää. Eniten keskustelussa häiritsee kuitenkin asiantuntijoiden ja viranomaisten sekä virkamiesten käymän keskustelun tieteellisen keskustelun heikkous. Arvioille suurpetojen salakaadoista ei löydy tieteellistä ja todellista pohjatietoa. Suomessa jopa hyväksytään väitöskirjoja vailla todellista tietoa suurpetojen salakaadoista.

Keskustelua kuvaavat hyvin ratkaisut kahdenkymmenen vuoden ajan pahentuneeseen suurpeto-ongelmaan: Riistakeskus yrittää kehittää karhujen kestäviä jätelaatikoita, Susilife-hankkeella yritettiin saada maaseudun ihmisten hyväksyntää suureen susikantaan, viranomaiset neuvovat metsässä liikkuvia ja työskenteleviä kohtaamaan karhun hyökkäyksiä tai kehottavat heitä ostamaan pippurisumutetta turvaksi.

Yhä vain luvataan vuosi toisensa perään, että ensi vuonna ratkaistaan ongelmat. Vuodet vain kuluvat toisensa perään, eikä maaseudulla asuvien ongelmia ei pyritä ratkaisemaan. Ihmiset, joita asia ei taloudellisesti kosketa, vain nostelevat käsiään ja jatkavat puhetta ja kokouskierrosta vuosi toisensa jälkeen. Vain kaupunkilaisten mielipiteitä kuunnellaan.

Luottamus Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin tulisi palauttaa lumijälkilaskennoilla ja ylin sallittu suurpetokanta tulisi saada lukittua mahdollisimman pian. Kannanhoidolliset kaatoluvat tulisi myöntää heti tammikuussa, jotta valitukset ehdittäisiin käsitellä oikeusasteissa. Vaihtoehtoisesti valitusmahdollisuus tulisi minimoida.

Luonnonsuojeluliitto on hyväksynyt pääpiirteittäin kannanhoidollisen metsästyksen. Suurpeto-ongelma ratkeaa vain leikkaamalla suurpetokantaa. Kaikki muu on vain tekohengitystä kuolevalle maaseudulle ja sen elinkeinoille.

Suurin ongelma on edelleen metsästyssektorin vähäinen, avoin ja vapaa keskustelu, joka on seurausta riista-alan kesken jääneeseen rakennustyöhön. Maa- ja metsätalousministeriön, Riistakeskuksen, riistaneuvostojen ja riistanhoitoyhdistyksien juridinen ja taloudellinen kytkös ei anna mahdollisuutta vapaaseen ja avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Riistakeskuksen tulisi keskittyä vain lupaprosesseihin ja kaikki muu toiminta tulisi siirtää Metsästäjäliitolle. Näin toimimalla metsästäjien oikeudet ja valta siirtyy oikealle omistajalle. Ja ennen kaikkea metsästäjät auttavat maaseudun elinkeinoja selviytymään suurpeto-ongelmasta.

Asko Lampinen

Muhos