Petotyöryhmän esitys on hyvä alku, mutta kannanhoidollisen metsästyksen sallimisessa pitää päästä myös maaliin

Suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjen kehittämiseksi työskennellyt asiantuntijatyöryhmä luovutti raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille (kd.) torstaina. Kauan odotetun työn pääviesti on, että MMM voisi jatkossa asettaa päämäärän kannanhoidollisiin poikkeuslupiin lajikohtaisesti ja kannanhoitoalueittain. Käytännössä ministeriö vahvistaisi asetuksella suurpetojen kannanhoitoalueet ja suurimmat sallitut saalismäärät vuosittain. Muutoksen toteuttamiseksi metsästyslakia aiotaan muuttaa vielä ensi vuoden aikana. Lisäksi lajikohtaisia kannanhoitosuunnitelmia päivitetään. Karhun osalta työ tulisi saada voimaan loppukeväästä 2025 ja suden osalta ensi syksynä. Karhu olisi siis ensimmäinen laji, jolla uutta asetusta sovelletaan.

Essayahin mukaan kansallisen lainsäädännön mahdollisuudet petokannan hoidossa on nyt perattu tarkasti. Hän kuitenkin myönsi, että vielä ei olla maalissa. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on ajautunut kriisiin, koska hallinto-oikeudet eivät ole pitäneet lupien perusteluja lain mukaisina. Tuomioistuimet ovat arvioineet asiaa suoraan EU:n luontodirektiivin poikkeusperusteiden näkökulmasta. Uudistuksen myötä tuomioistuimet voisivat käyttää osana harkintaa asetuksella määriteltyä metsästyksen ”päämäärää”. Suotuisan suojelutason viitearvot ja kannanhoitoalueiden suurpetokohtainen lukumäärä selvitetään myöhemmin kannanhoitosuunnitelmissa, eikä niihin vielä ole ratkaisua.

Maanomistajien ja metsästäjien edustajat luonnehtivat työryhmän tuloksia tuoreeltaan oikean suuntaisiksi mutta riittämättömiksi. MTK ja Metsästäjäliitto ovat pitkään esittäneet kannanhoidolliseen metsästykseen niin sanottua Ruotsin mallia, jossa suotuisan suojelutason määritys perustuu suoraan lakiin ja hallituksen päätöksiin. Vaarana on, että nyt toteutettava lainsäädännöllinen viilaus ei käytännössä mahdollista varsinkaan suden metsästystä. Kannanhoitosuunnitelmien päivittämisessä onkin syytä edetä ripeästi ja täydentää lainsäädäntöä jos tarvetta ilmenee.

Petovahinkojen kehitys on ollut viime vuosina huolestuttavaa. Pedot ovat jo pitkään ajaneet lammastaloutta ahtaalle. Karhujen repimistä paaleista on tullut arkipäivää monilla maatiloilla. Riistakeskus tiedotti torstaina pihapiireissä tehdyistä petohavainnoista. Karhujen havainnot pihapiireissä ovat kaksinkertaistuneet aiempiin vuosiin verrattuna. Alle sadan metrin päässä asuin- tai tuotantorakennuksesta havaitaan 6 000 kertaa ilves, 3 000 kertaa susi ja lähes tuhat kertaa vuodessa karhu. Eniten pihahavainnot ovat lisääntyneet Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Suurpetojen paikka ei ole ihmisten pihoissa, mutta niihin ne runsastuvan kannan ja ihmispelon vähenemisen myötä löytävät tiensä. Ongelma näkyy myös poliisin karkotustehtävien lisääntymisessä. Petojen karkottamiseen tai lopettamiseen tarvitaan riistanhoitoyhdistysten tarjoamaa suurriistavirka-apua. Palvelu on tulevaisuudessa uhattuna jos kokeneita metsästäjiä tai koiria ei enää ole.

Suurpetotyöryhmän raportti on hyvä alku vaikean ongelman ratkaisemiseksi. Ministeri Essayahin kannattaa kuunnella myös kriittisiä äänenpainoja ja tarvittaessa tehdä lisäesityksiä, jotta metsästys todella saadaan ensi vuoden aikana käyntiin. EU:n luontodirektiivi mahdollistaa kansallisen tulkinnan, ja monessa jäsenmaassa petokantojen järkevä säätely on lain mukaan mahdollista. Se pitää olla tehtävissä myös Suomessa.