Lukijalta: Männyt eivät loputtomasti sopeudu olojen muutokseen

Meitä on muutama metsien kuntoa tarkkaileva. Olemme huolestuneita, sillä koko maassa männyt ovat harsuuntuneet niin, että ne ovat menettäneet neulastostaan jopa yli puolet.

Kun kerroin ilmiöstä tässä lehdessä (MT 4.10.), puuntuotoksen emeritusprofessori ja entinen Metlan tutkimusjohtaja Kari Mielikäinen lohdutti lukijoita, että kyse on vain mäntyjen sopeutumisstrategiasta (MT 24.10.). Hänen mukaansa pelkkä ajattelukin tutkimisen sijasta riittää sen oivaltamiseen.

Mielikäisen sopeutuminen näyttää etenevän paikoitellen niin vauhdikkaasti, että joissakin männyissä on jäljellä vain viime kevätkesällä syntynyt neulasvuosikerta. Joissakin sekin puuttuu. Ne ovat jo niin pitkälle sopeutuneet.

Aikoinaan, kun samantapaisesta ilmiöstä oli kyse, silloiset puuvarojen määriä tutkineet professorit Pekka Kilkki ja Kullervo Kuusela julistivat Mielikäisen tavoin, että kyse on vain luonnon ”ihanasta” vaihtelusta. Luonnon vaihtelu ja sopeutuminen pysähtyivät, kun muun muassa hapanta sadetta aiheuttaneet rikkipäästöt pantiin kuriin. Nyt ei kuitenkaan näytä olevan kyse vaihtelusta vaan jatkuvasta harsuuntumisen voimistumisesta.

Mielikäisen tarkoittamassa mäntyjen sopeutumisessa voi käydä niin kuin entiselle hevosmiehelle, joka säästäväisyyssyistä yritti opettaa hevostaan olemaan syömättä. Juuri, kun hevonen oli oppimaisillaan, se kuoli. Männyillä voi olla sama kohtalo. Sama sopeutumistarve näyttää olevan kuusilla ja lehtipuillakin.

Erkki Lähde

metsänhoidon emeritusprofessori