Keskustat eläviksi, s’il vous plaît

Elämääkin suurempi musiikinlaji, tango, tuli Eurooppaan Pariisin kautta. Pariisin hämyisten argentiinalaisten tangobaarien tunnelma on aina sykähdyttänyt, kun Buenos Airesin maestrot paljastavat estradilla tulisen sielunsa.

Siksi minua on harmittanut, että suomalainen tangotapahtuma on jäänyt aina väliin. Tänä kesänä pääsin sen aukon korjaamaan, enkä pettynyt.

Mutta sitten paljastui muuta. Kun saavuin junalla tangokaupunkiin, oli kiire vastaanotolle, herkuttelemaan ja avajaiskonserttiin. Siis nopea vaatteiden vaihto ja julkisivun ehostus. Osa kosmetiikkateollisuuden tuikitärkeistä tuotteista oli jäänyt jonnekin, eli pikavauhtia hakemaan lähimmästä alan liikkeestä.

Mutta lähimmät liikkeet löytyvät kahdesta jättiostarista kilometrien päässä keskustasta! Apua! Suomessa yli 70 000 asukkaan kaupungista ei löydy huulipunapuotia muualta kuin kaukaa kaupungin liepeiltä. Tähän on siis tultu.

Eikö meillä koskaan herätä kaupunkikeskustojen näivettymiseen ja ankeuteen? Kaupunki ei ole toimiva, eikä houkutteleva, jos sen keskusta on kuollut.

Ranskassa ongelmaan tartuttiin jo 1990-luvulla. Säädettiin lait, jotka vaativat jättiostarin perustajalta tutkimuksen siitä, miten se vaikuttaa kaupan rakenteeseen. Sillä kauppakeskusten hillitön nouseminen saatiin kuriin, ja keskustat pysyivät pitkään elävinä. Nettikaupan myötä yhä uusia keinoja on pitänyt keksiä.

Suomi on toinen ääripää: Ei mitään rajoituksia, ja sen huomaa. Kun soitin kerran Euroopan suurimman markettiketjun, ranskalaisen Carrefourin, pääkonttorille, siellä pelkkä Suomi-nimi soitti kelloja: Totta kai me Suomen tunnemme. Jos emme viitsi lähteä Yhdysvaltoihin opintomatkalle, menemme Suomeen!

Niinpä. Eurooppalainen elämänmuoto sunnuntailounaineen ja harrastuksineen on vaihdettu amerikkalaiseen ostoskeskuselämään. Vaikka Yhdysvalloissakin suurimpia kauppakeskuksia on jo purettu pitkään. Siellä on alettu huomata niin sanotun eurooppalaisen mallin, keskustan kauppojen ja kahviloiden, viehätys.

Kauppakeskusten halpatyömaissa valmistettujen bulkkituotteiden kaupat, pikaruokaa tarjoavien ketjujen syöttölät ja kilometrikaupalla käytäviä, jonne aurinko ei näy – hintana kuollut keskusta.

Jokaisella on tietysti oma makunsa, mutta jos kaupungin keskustasta on pakko lähteä pois ostamaan ylipäätään mitään, on kehitys pahasti pielessä.

Ranskassa ei ole nettiaikanakaan annettu periksi, sillä kaupungit haluavat pitää vetovoimansa. Kaupungit ovat hankkineet ja kunnostaneet keskustan liiketiloja ja tarjoavat niitä kohtuullisella vuokralla. Sillä on täysi autioituminen monessa kaupungissa saatu estetyksi.

Ai niin! Seinäjoen profiilia nostaisi myös rypäs, jossa huulipunapuodista tuleva baarikärpänen voisi kulkea Buenos Aires -baarista Satumaa-baariin La Cumparsitan kautta – tietysti keskustassa.

Kolumnin kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.